25. toukokuuta 2015

Kilpailuviikonloppu/ Competition weekend


Ensimmäinen kisaviikonloppu on ohi ja fiilis on mahtava! Ei isoja takaiskuja, vain muutama joista tietenkin opimme paljon ja joille pystyimme nauramaan:)

Lauantaina oli estekisat. Kisasin Japella, jonka kanssa olen rastastanut  kaikki mahtavat 4 valmennustuntia jotka minulla oli takanani ennen kisoja. Jappe oli mahtava, hän teki parhaimpansa ja todalla auttoi minua joka on vielä aloittelija tämän lajin parissa. Hän hyppäsi meille sijan 2/14:) Ja laukkasi täysillä kunniakierroksella, tietää selkeesti mistä sillon on kyse;D

Sunnuntain oli kyseessä koulukilpailut ja tällä kertaa rastastinmeidän omalla hevosella Xetellä. Tämä oli minulle erittäin iso päivä, sillä hevosen kanssa piti matkustaa 70km matka kisapaikalle, ja tämä oli minulle ja äidilleni jonka pyysin ajamaan ja avukseni kisapaikalle ensimmäinen kerta kuljetukselle. Oltiin tietenkin harjoiteltu lyhyesti aikaisemmin, mutta kuitenkin!

Päästiin perille ja matka meni
erittäin hienosti. Vaikka joudimme tekemään kaiken yksin ensimmäisen tunnin aikana siitä kun saavuttiin, koska valmentajallani tuli viiväste. Ensin X oli hieman hermostunut, mutta 15 minuutin jälkeen X oli jo kuten kotonaan ja lämmittelyt
meni erittäin hyvin. Olen todella iloinen että osasin rastastaa siellä 8 muun hevosen seassa, ilman että kenelläkään on titetoa mihin suuntaan kukakin menee seuraavaksi. Kisatilanne ja rata (helppo C1:2000) ei kuitenkaan mennyt yhtä hyvin kuin lämmittelyssä. Onnistuttiin saamaan kaikki pienet virheet joita on tehty viimeviikkojen aikana treeneissä radalle, mutta mustin radan ja saatiin hyväksytty:) Saimme 63,5% ja sijoituin jälleen sijalle 4/23.
Odotuksista ja sijoituksesta pakko kertoa, että kukaan meistä ei tajunnut ajatellakkaan että sijoittuisin, joten kun hevonen oli loimitettu ja ajatus oli lastata hevonen autoon ja lähteä kotiin kuulen huudon " Ramanda sun pitäis olla palkinojenjaossa", kurkkasin kentälle ja kaikki olivat jo rivissä siellä. No tehtiin erittäin nopea satulointi, nyt osataan jos joskus tulee kiire!! Ei ehitty palkintjenjako seremoniaan Xeten kanssa, mutta saatiin ruusuke kuitenkin, ja ensikerralla tajutaan kuunnella myös sijotusta! Mahtava viikonloppu takana, hyvillä tuloksilla. Nyt harjoittelu jatkuu ja suuntaamme kisoihin jälleen kesäkuussa, samoilla hevosilla ja varmaankin myös samoilla ohjelmilla mennään ja pyritään parantamaan näitä suorituksia ja saamaan kisakokemusta minulle.

Kiitokse menevät äidille, isovanhemmille jotka tulivat kispaikalle kannustamaan, valmentajalle Malin Holmlundille (koulu) ja Mirka Nyyssöselle (esteet), yhteistyökumppanille Laakkoselle ja sponsorille Coach4Prolle jotka tekivät tästä kaikesta mahdollista!













Competition weekend

My first weekend of competitions is over, and it was amazing! No big setbacks, only a few ones that we ended up learning about and  can laugh at:)

Saturday was Show Jumping. I jumped with Jappe, a horse I have had at my amazing 4 jumping classes I have done in my hole life until now. He was amazing, he did his best and really helped me who is a beginner in this sport still. And he got us 2/14 riders in 70cm:) He didi canter like crazy when we did the victory lap;D

Sunday was the day of dressage, and this time I had our own horse Xette. This was a huge day for me cause we had to travel with the horse 70km to the race place, and for me and my mom who I asked to drive and help me that day it was the first time for this. Of course we hade done some short practicing, but still!

So we got there, and managed really well! Even if we hade to do everything alone the first 1h couse my coach had a delay. First X was a bit nervous, but after 15min she was as she was home and our warmup went really nicely. And at the course at the race (easy C1:2000) we did almost every possible small mistake we hade done hear and there during trainings in the past weeks, but we made it and I remembered the course:) We got 63,5% and got 4/23 and again we got ranked

(if this is how they call it in english). About the ranking I have to tell you! No one of us could even imagine that I could get ranked so when we were almost  ready to go home I hear someone " Ramanda you should be at the price giving ceremony" and I look to the course and everyone was already standing there. Well we made the fastest saddeling ever, so now we knoe we can hadle it if we are late sometime in the future! But we missed the ceremony, but we got our rosette and next time we know to listen to the resoults for sure! So amazing weekend behind, with really good results. Now the training continues, and we aim for competitions again in june, with same horses and probably same programs as well, in hope to  get better results and more experience for me.

Thank you to my mom, my grandparents that came to support me at the race place,
my coach Malin Holmlund (dressage) and Mirka Nyyssönen (show jumping) and my cooperation partner Laakkonen and my sponsor Coach4Pro for making this all happen!


18. toukokuuta 2015

Ratsastajan-luut artikkeli/ Bones of the rider

Tässä on lyhyt ja selkeä kirjoitus siitä miten jokaisen keho on erilainen ja miten se vaikuttaa siihen miten kykenemme ratsastamaan. Meidän on tärkeintä on ymmärtää, että sillä on vaikutusta ja sitten etsiä valmentaja joka ymmärtää asiasta ja osaa huomioida sen. Valmentajan tulisi tuntea ratsastustekniikan lisäksi myös ihmisen keho, jotta hän pystyy valmentamaan laadukkaasti.

Artikkeli luettavissa:
http://www.equstom.fi/ratsastajan-luut/

Päivän muistutus:
Ratsastamme siinä kehossa jossa päivittäin elämme, emme voi ottaa kaapista mukaan ratsastuskehoa joka toimisi jotenkin paremmin…

This article is only in Finish, but it tells about our body construction. How everyones bouns are different, and because of this we all ride differently. The movement has a different way in our body, depending on how we are built. And our job is to be aware about it, and find a coach that knows the humanbody on top of the riding technic so that they can teach us properly.

Reminder for today:
We ride in the body we live with everyday, we can not take our ridingbody out from the closet with us that would work better.

15. toukokuuta 2015

15-5-15 Kun hommat ei skulaa

Tässä rennompi setti, fiiliksien vuodatusta päivän menosta setistä.
Tänään aamusta asti ollu väsyny fiilis. Keho ei oikee toimi, se palautuu vieläkin illalla eilisistä 3 treenistä (2 ratsastusta, joista 1 valmennus ja lisäks 75min tanssitunti) ja tämän johdosta mieli ei pysy mukana eikä positiivisena tänään. Tätä tietenkin tarkoittaa se kun treenaa kunnolla ja fyysiikka mielessä tää on hyvää ja kehittävää. Muttä tänään aikatulut eläny ja hommat menny ihan miten sattuu muutenkin, ja illan este treeneistä ei tullu yhtikäs mitään. Mulla ei ollu mitään käsitystä kehostani, missä se on ja mitä se tekee ja se tuntuu myös täysin tunnottomalta. Tän kukkuraks päänsärky alko ennen tuntia ja se vie kehon viimesimmänkin keskittymiskyvyn. Tunnilla ahisti eniten se et en vaa tajunnu miten ratsastaa ja missäkohtaa mitäki pitää tehä, jonka takia en osannu tehä mitään. Kokenu Jappekin jätti monta monta kertaa hyppäämättä ku en osannu myödätä. No sitte tunti loppu, ja hiffasin mitä teen eritavalla: ohjat on pidemmät, en pidä käsiä kiinni kaulalla ja seurauksena en koskaan myötää. Hyppäsin sitte yhen esteen vielä ja se menikin hyvin.
Jälkeenpäin puineena oppi oli että en vielä osaa. Moni asia oli eritavalla ku aikasemmilla tunneilla. Alussa tehtiin itse lämpät, ei ohjattuja. Ei ollu maapuomeja, eli en tienny missä myödätä ja kuinka pitkään istua alhaalla. Näitä asioita en vielä osaa tehä ilman ohjeistusta, ja saas nähä miten kisat menee ku en osaa näitä tehä kunnolla. Myös tajusin, et ei se varmaa menny nii hunosti ku luulin, hypin kuitenki esteiden yli ilman suurempia ongelmia alussa. Vaikka tuntuu että ei oo tatsia, niin se varmaan johtu siitä kun en tunne kehoa hyvin tällä hetkellä.
Nyt uinumaan, ja aamulla venytellään ja herätellään kehoa, jotta se toimis iltapäivän koulukisoissa.
Tälläsessa ikävällä ja väsyneellä keholla, mielellä ja fiiliskelläkin joskus joutuu tekee hommia kun treenataan paljon. Se on aina huonoksi meille ja hevoselle, mutta se ei kuitenkaan ole väärin. Pitää vain yrittää muistaa, että se ei tarkota että me ei osata ja että hommat pitäis lopettaa. Se ei myös tarkota että treeni oli turha, vaikka fiilis ei oo hyvä ja keho ei toimi kuten ollaan totuttu. Kisapäivällekkin voi sattua tämmönen olo, ja sillon on hyvä että itse tiedostaa sen ja että hevonen myös tuntee tällaiset päivät entuudestaan.
Nyt menen nukkumaan, edelleen aivot ja tunne negatiivisena ja päänsärky päällimmäisenä mielessä. Asialle ei antauduta, vaan ennen nukahtamista sängyssä hoen positiivisia sanoja, ja hengittelen syvään ja rentoutan kehon niin hyvin kuin pystyn. Näin autan mieltä ja kehoa palautumaan nopeammin. Vaikka vaikutus ei tunnu vielä illalla, se vaikuttaa lopputulokseen.

11. toukokuuta 2015

Fustra- harjoitusmuoto / Fustra- training


 Meidän tulee aina harrastaa muita urheilulajeja jotka tukevat ratsastusta. Kerron nytten yhdestä hyvästä muodosta ja myöhemmin kirjoittelen enemmän siitä miten näen että voimme käyttää urheilua tukena ratsastuksessa.

Kuulin talvella Fustrasta ja vihdoin pääsin kokeilemaan lajia ja olen aivan myyty lajista ja sen tuomista
mahdollisuuksista tukea ratsastusta. Kävin Varistossa Forever kuntoklubilla näytetunilla, pirteän personaltreinerin Cathrine Qvickströmin ohjaamana. Tässä treenimuodossa ollana vahvasti personaltreinerin kanssa tekemisissä, sillä tässä kehonhallinta on kaiken A ja O. Pääpainossa on keskivartalo, lavat ja hartiat. Ohjaaja seuraa urheilijan asentoa ja liikkeitä koko ajan ja  korjaa virheet heti. Lajissa tehdään pääosin kehonomalla painolla ja tarkoitus on oppia hallitsemaan ja käyttämään omia voimavaroja. Ei riitä että jännität lihaksen, vaan tarkoitus on etsiä lihaksesta sen kaikki voimavarat esille ja oppia  käyttämään tätä voimavaraa. Vaikka painoja ei käytetty kuin yhdessä liikkeessä näytetunnilla, huimat 5kg oli minulla silti hartiat ja keskivartalo arkana, ja erittäin treenatun tuntuinen olo seuraavana päivänä. Näytetunnin jälkeen seuraavana päivänä oli aivan mahtava fiilis ratsastaa kun oikeasti oli käsitys siitä mitä lihaksia jännittää jotta keskivartalon-, ja lapojen tuki pysyisi ja säilyisi ratsastettaessa. Itse teen keskivartalo treeniä ja lenkkeilen ainakin muutamia kertoja viikossa, mutta harjoittelu on yleisvaltaista ja keskivartalotreeni on koostunut isoista liikkeista ja pidoista. Jolloin itseasiassa lihaksen jännitys, puristus ja rentoutus ei ole osa liikettä samassa määrin kuin fustrassa, ja tämä tuo juuri sen eron tekemiseen mitä tarvitaan jotta osaamme hallita kehoa tarvittavalla tavalla kun
ratsastamme.

Suosittelen jokaikiselle ratsastajalle tätä laji. Halpaa se ei ole, mutta käykää näytetunnilla jonka hinta on 35e ja kokeilkaa ja ihastukaa. Itse olen päättänyt että tämä laji tulee oheislajiksi, mutta aloitan tekemällä liikkeitä kotona parhaimpani mukaan kunnes selvitän mistä tähän saisi taloudellisen tuen.

Lisä tietoa:
http://www.fustrafinland.fi  (Fustra Finaldin sivut, Fustrasta tarkempaa tietoa)
http://www.foreverclub.fi/fustra/ (Harjoittelu paikkoja Fustralle)

Jopa lapsille on liikuntaa ja lastenhuone.
Even for children they have sport and a playroom










Fustra- training

We should always have other sports on the side to support our riding. Here I tell you about my experience about one good one, and later on I will tlak more about how we can use sport to support our riding.
In winter time I heard about fustra and finally I was able to try it out, and I am absolutely sold that its a perfect sport on the side of riding. I went to Varisto Forever fitness club for a introduction class, where the amazing and positive personal trainer Cathrine Qvickström kept the class for me. In this  training form they work strongly together with the personal trainer, because body control is everything in everything. So the instructors follow the athletes posture and movements all the time and corrects errors immediately. In this sport they mainly work with the own bodyweight and the purpose is to learn to control and use your own resources. It is not enough just to tense the muscle, but the purpose is to find all the power in the muscle and then lern to use it. Although we didin´t use weights, except in one movement, inredible 5kg, my muscles were still feeling sore the next day and I knew I had been training well. The day after the class it was amazing to ride, because I really had the feeling of how to use the different muscles in my core and blades, and how to ceep the write position altogether. I do abdominal workout and jog at least a few times a week, but the training is more overall training and I do quite big movements and long holds when doing corea training. And in this case muscle tension, compression and relaxation is actually not a part of the movement in the same way as it is in fustra. And this is actually the difference that makes it possible for us to learn how to control our body the way we want while riding.
I recommend fustra for every rider. It is expensive, but please take a sample class thats price is 35e (in Finalnd) and try it out and get excited. I have decided that this sport will become one of the sports I do to support my riding. But I will start by doing the movements at home the beast way I can, until I can find some economical support for this.


Chech out the links above, under the finnish text, for more information. Youtube gives good videos and infromation about this amazing fustra!

6. toukokuuta 2015

Hevosurheilun makua/ Taste of horse racing


Tehtiin viime viikolla vihdoin päätös että aloitan kilpailemisen ja päätimme osallistua toukokuun kisoihin Stall Sandbackenilla. Ensin kilpailuharjoitukset  (9 ja 16 päivä) ja sitten kilpailut 23-24.5. Tästä alkoikin varsinainen opetus siitä mitä tarkoittaa kilpaurheilu hevosen kanssa, verrattuna fyysiset välineet jotka voi vaihtaa uusiin tarvittaessa muutamissa muissa lajeissa.
Päätöksen jälkeen seuraavana päivänä Xetellä oli haava jalassa ja jouduttiin leikkaamaan pieni pala nahkaa pois. Myöhemmin samana päivänä kenkä oli irronnut ja epäilys kilpailuharjoituksien onnistumisesta lisääntyi. Uusi kenkä saatiin paikoilleen nopeasti ja haava paranee hyvää tahtia. Eilen iloitsinkin kun juoksuttaessa kaikki vaikutti aamupäivällä hyvältä., Illalla iloisin mielin tallille ja harjoittelemaan kilpailurataa (Helppo C:1 2000). Tarhassa odottaakin sitten hevonen jonka uusi kenkä on vain yhdellä naulalla enään jalassa kiinni. 
Näinpä revin kengän heti tarhassa irti ja käytiin tossu jalassa hieman ratsastamassa, mutta Xette ontui joten lyhyeksi jäi treeni yritys. Tänään saatiin kenkä paikoilleen heti aamusta, ja samalla tehtiin päätös että lauantain kilpailuharjoitukset jätetään välistä. Kavio halkesi hieman eilen ja ei haluta riskeerata mitään turhaa nytten kun haava myös vielä paranemis vaiheessa. Haava paranee hyvin!
Viikko opetti paljon siihen kuinka hetkellistä ja muuntautumis mahdollinen tämä laji on. Paljon on opittu kun viikon aikana on pitänyt ilmoittautua seuran jäseneksi, selvitellä virallista kilpaasua, etsiä siihen sopiva varustus (Takki, Housut, Plastrong). Trailerin metsästys, millä autolla saa vetää ja millä ajokortilla ajaa. Vakuutus asioita on pohdittu ja muutettava. Tämän lisäksi Xeten haavanhoito ja tilanteen seuraaminen on antanut uutta tuntumaa ja oppia kuinka paljon tällaisessa tilanteessa oikesti tarvitsee seurata tilannetta kun 2-3 kertaa päivässä on käyty tallilla.
Nyt suunta ja mieli kohti seuraavia kilpaharjoituksia 16pv ja kisoja 23-24.5.

Kun päätämme jotain, se pitää meidät aktiivisena. Vaikka suunnitelma ei toteudu, olemme oppineet paljon matkalla, ja puskenut prosessia eteenpäin!:)

 












                                                                                  

Last week we finally decided that I will start to compete, and I decided to participate for the race in May at Stall Sandbacken. First race trainings (on 9th and 16th) and then races on 23-24.5. Only from here began the education what it means to do  competitive sports with a horse, versus the physical tools that can be replaced if necessary in some other sports.
The day after the decicion was made, Xette had a wound on the foot and we had to cut a small piece of skin off. Later that day, the shoe had come off and the doubt of getting to the race training increased. We got a new shoe quickly and the wound is healing well. Yesterday morning I was glad when longeing, cause everything seemed good. In the evening I went cheerfully to the stable to practice the course for the race (Easy C1: 2000). And the again the shoe was off so much that I took it away immediately. So we went training with the boot, but Xette was not moving clean so it became a really short training. Today we got the shoe in place early in the morning, and at the same time we made the decision that  I will pass Saturday's race training. The hoof split apart a little bit yesterday, and we  do not want to take any unnecessarry risks, cause the wound is also still healing. Its healing well!
The week taught me a lot about how multifaceted this sport is. A lot has been learned in the past week. I have to register for a club, find out the official clothing for races and look for the suitable equipment (Jacket, Pants, Plastrong). Hunting a trailer,  which car we can use to pull it with and what kind of driver´s license is needed. Insurance issues have been discussed and needs to be changed. In addition, Xettes wound care and monitoring of the situation has given a new feel and learning on how much time you have to use in this kind of situation, as there is a need to go to the stable 2-3 times a day.

Now the direction and mind is set for the race training on the 16 th and fo the competitions on 23-24.5.


When we decide to to something, it get us going. Even if the plan dosen´t go as planned, we still have learned a lot and pushed the progress forward!:)