2015

Ratsastuksellisesti takanani on upea vuosi. Paljon tunteja satulassa, kehittymisen tahtoa ja uusia alkuja on kehitetty. Loukkaantumisilta ei olla säästytty, mutta harvoin urheilija tervettä päivää näkee. Joululahjaksi saadut muutamat estetunnit ja estesatula enteilevät lupaavaa ja upeaa alkua vuodelle 2016.

Tämän vuoden alussa sain kypsytettyä ajatuksen täysin valmiiksi siitä, että haluan panostaa ratsastukseen täysillä ja pyrkiä ammattimaiseen toimintaan. Minulle tämä tarkoitti sitä että tukijoita tarvitaan, sillä ilman tukijoita ja yhteistyökumppaneita on vaikea panostaa kunnolla urheiluun ja edistää opintoja. Tapasin serkkuni alkuvuodesta ja hän auttoi minua hieman ideoimaan prosessini aloitusta. Sponsorointi asiat eivät ole hänelle tuttuja, eikä tuttavapiirissäni kenellekkään. 

Serkkuni kuitenkin tuntee yritysmaailmaa paremmin kuin minä ja sai minut suostumaan some-kanavien pystytykseen. En ole tekniikan rakastaja, mutta aloitin itselleni tutuista ja helpoimmista kanavista ja nyt onkin laajennettu jo aikalailla. Aktiivisiessa käytössä on Facebook, Instagram ja Twitter, joiden lisäksi blogi pystytettiin ja   julkaistaan tällä hetkellä joka sunnuntai. Tämän lisäksi haluan ensivuonna saada vielä linkedinin ja youtube-kanavan pyörimään, tämä tarkoittaa että kuvioihin pitäisi löytää joku joka pääsisi kuvaamaan treeneihin ja valmennuksiin aina välillä.

Keväällä päätin osallistua estetunneille Veikkolassa vanhalla tallillamme ja pääsinkin Japen kanssa treenaamaan viitisen kertaa, käytiin harjoituskisoissa ja yhdissä kisoissa joissa sijoituttiin hienosti toisiksi. Tästä hetkestä eteenpäin ei ole ollut kysymystäkään siitä, että estepuoli ei olisi minulle. Se fiilis mikä siitä radan sourittamisesta yhdessä hevosen kanssa tuli oli kultaakin arvokkaampi. Estepuoli jäi vähälle tämän jälkeen loppuvuodeksi, mutta pohjatyötä on tehty perusratsastuksen kanssa ja tammikuussa palataan jälleen estepuolelle.

Ensimmäinen kisakausikin toteutettiin tänä vuonna tämän lajin parissa. Xeten kanssa käytiin useammassa koulukisassa ja Japen kanssa käytiin estekisoissa kerran. Xette ei ole paras mahdollinen kisuri, kun musiikki on vaarallista ja on niin säikky uusille paikoille, vaikka sillä onkin ikää ja kokemusta. Ollaan kuitenkin opittu paljon maastakäsittelyä tänä vuonna, niin Kari Vepsän demossa kesällä kuin Jenny Alrothilta Monty Roberts tekniikkaa tallillamme syksyllä. Näillä opeilla on hyvä työstää ensivuoden kisakautta varten. Jokainen hevonen ei opettaisi minulle näin monipuolisesti hevosista kuin tämä ihanuus<3 o:p="">

Kisakauden jälkeen tuli hyviä muutoksia sekä vastoinkäymisiä. Löysin uuden inspiroivan valmentajan joka opetta sellaisella tekniikalla mikä sopii niin keholleni kuin mielelleni. Centrerad riding opettaa hyvin miten kehoa tule käyttää ja samalla oppin ymmärtämään miten ratsastaja ja hevonen toimii liikkeissä yhdessä. Tärkeää on myös luotto valmentajaan ja tietosuus siitä että valmentajalla on suunnitelma ja tieto mihin suuntaan hän kehittää valmennettavaansa. 

Vastoinkäymisiä syntyi kun olkapään vanha vamma alkoi oireilla, sekä ranne ja selkä kipeytyi. Nämä sain hoidettua kuntoon fyssarin avulla noin kolmessa kuukaudessa. Nyt eksyin kuitenkin käymään magneeteissa muutama viikko sitten ja kuvasimme lannerangan ja oikean lonkan ja ei sieltä ihan puhtailla papereilla ulos tultu... Oli vällevynpullistumaa, nestetäytteinen bursa lonkassa ja SI-nivelessä tulehdusta. Näiden tiimoilta tutkimukset jatkuvat tammikuussa ja toivon parasta, mutta pelkään kyllä hieman pahintakin.

Joulupäivänä onnstuin vielä nostamaan korkean kuumeen ja saamaan tulehtuneen rauhasen, jonka seurauksena vietin 8h kiertäen 3 sairaalaa, jotta pääsin lähtemään työreissulla Lappiin antibioottikuurin kanssa. Vastoinkäymisiä sattuu, mutta niiden kautta oppii nauttimaan ja arvostamaan niitä hienoja hetkiä elämässä. Selkävaivat eivät pahemmin kuitenkaan ole estänyt rastsastusta enää alkusyksyn jälkeen, joten sen suhteen ei ole hätääJ

Vuosi on ollut monipuolinen, haasteellinen ja innostava. On kisattu, katseltu kisoja seurakisoista Horse show tasoon asti ja unelmoitu. Pieniä yhteistyösopimuksiakin on luotu ja niiden etsiminen jatkuu jatkuvasti. Nyt vietän 10 päivää Lapissa, puolet töissä valmentaen alppihiihtoa ja toisen puolen lomaillen. Tämän jälkeen palaan levänneenä kovine tavoitteineeni etelään ratsastuksen, opintojen ja työn pariin. Kesää 2016 ja kisakautta odotellessa! 

Mukavaa Joulun aikaa, onnellista ja terveellistä Uutta Vuotta 2016 kaikille ihanille tukijoilleni ja lukoille! Olette minulle äärimmäisen tärkeitä ja autatte minua jaksamaan eteenpäin sekä luomaan tarinaa jolla inspiroidaan ihmisiä jatkamaan unelmiaan kohti, vastoinkäymisistä huolimatta. Kiitos ja kumarrus vuodesta 2015!

 Kisatunnelmia:

1-tason kisat, esteet 80cm, Jappe, Stall Sandbacken 2 sija<3 p="">

Koulukisat, 1-taso, Stall Sandbacken, Xette, 4 sija.

Kisoissa lämmittelemässä, Xette, paikkana Tuusula?



Myös logo on saatu tehtyä ja auto vaihdettu ratsastukseen sopivaksi.
Vaatteisiin yhteistyökummpanit ja oma nimi brodeerattu.

 

 Maastakäsittely hetkiä.

Inspiraatiota Helsinki International Horse Showsta, kesän auringosta! 

!! Rakkaimmista rakkaimat !!      

 

Kiitos perheelleni, tutuille jotka auttoivat some-kanavien luomisessa, ystäville jotka opettivat minulle yritysmaailmasta, Hevosille: Xetelle, Japelle, Lissulle, Urholle ja Gubbenille, Stall Sanbackenille, Sonille, Malinille, yhteistyökummpaineilleni Coach4Prolle ja Laakkoselle upeasta vuodesta! 

Tästä jatketaan kohti unelmia! Sydän!

Loukkaantumisen ennaltaehkäisy

Ratsastaessa voi aina sattua ja tapahtua. Rauhallisinkin yksilö voi pelästyä ja hevosen selästä voi tippua. Hevosia käsitellessäkin voi tapahtua paljon pieniä asioita jotka voivat altistaa loukkaantumisille. On olemassa hyviä keinoja joilla loukkaantumisen riskejä voi ennaltaehkäistä ja pienentää, tässä omia ajatuksia ja vinkkejä aiheesta.

Aloittaisin alkulämmittelystä. Jo ennen tallille menoa on hyvä tehdä pieni alkuverryttely. Itse käytän tähän aikaa 10-15 minuuttia. Kotona ollessani käytän apuna jumppamattoa, rullaa ja pilatespalloa. Näillä välineillä voi lämmittää, hieroa ja venytellä lihaksia lämpimäksi. Ratsastus on kokonaisvaltainen laji joten kaikki kehonosat tulee lämmitellä. Itse keskityn pääasiassa keskivartalon verryttelyyn ja herättelemiseen (selkäongelmista johtuen).  Lämmittelyyn on hyvä kuulua pientä sykkeen kohotusta, lyhyitä /dynaamisia venyttelyitä sekä hermoston herättelyä ja aktivoimista, pienillä nopeilla liikkeillä. Kannattaa aina huomioida oma keho ja keskittyä pääosin siihen kehonalueeseen mikä on jäykin, vaikein tai ongelmallisin.

Lämmittelyä voi myös harrastaa tallilla, jos vaikka ei ole muualla mahdollisuutta tai on kiireisempi päivä. Hevosta hakiessa ja tallilla kävellessä voi kävellä mm. varpailla, kantapäillä,  jalan ulkosyrjällä ja pyöritellä käsiä. Kaverin kanssa jutellessa voi nilkat pyöritellä vetreiksi ja tehdä varpaillenousua. Ennen hevosenselkään nousua voi tehdä lyhyet ja nopeat herättelevät venytykset.

Kun keho on lämmin, on tärkeää aktivoida aivot ja hermosto. Mieti ennen selkään nousua mitkä oli ne sinulle tärkeät asiat omassa ratsastuksessa tällä hetkellä. Voit kerrata mielessä minkälainen on hyvä istunta, mitkä lihakset ovat jämäkät ja tiukat, mitkä taas pidetään rentona. Mielikuvaharjoittelu on aina kannattavaa ja valmistaa kehoa tulevaan treeniin. 

Hevosenselässä pitää alusta saakka olla hereillä! Olipa sitten kyseessä vilkas ja nopea tai hitaamman puoleinen hevonen, aina voi jotain sattua. Joten kun on kroppa lämmitelty se sopii heti paremmin hevosenselkään, pääsemme hyvään istuntaan ja tukevaan asentoon. Ratsastaessa ja tallilla ollessa pitää muistaa seurata muuttuvaa ympäristöä, lukea hevosen pienen pieniäkin signaaleja, jotta voi heti reagoida kun jotain tapahtuu. 

Ympäristön ja hevosen tarkkailu mahdollistaa meidän reagoimisen nopeammin. Alkuverryttely nopeuttaa meidän omaa reaktioaikaa. Kaatumisia ja sattumuksia ei koskaan voi täysin välttää. Verryttelyllä pystymme kuitenkin vähentämään loukkaantumisriskiä, kun keho kestää paremmin nyrjähdykset, venähdykset ja kaatumiset. Kylmä lihas ja nivel repeytyy ja rikkoutuu herkemmin kuin lämmitelty. Verryttelyn aikaan saaminen ei ole helppoa, mutta se on iso tapaturmavakuutus, kun se voi mahdollistaa tippumisenkin jälkeen ratsastuksen, kun taas tekemättä jättäminen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa viikkojen/kuukausien loukkaantumisen. Verryttelyn voi tehdä tallilla yhdessä muiden tuntilaisten  tai kavereiden kanssa yhdessä, jolloin se on helppoa ja mukavaa. Siinä voi samalla kuulumisetkin vaihtaa;)

Kypärä on sitten se tärkein henkivakuutus. Pitäkää se aina päässä ja käyttäkää myös turvaliiviä tarvittaessa. Itse käytän turvaliivia aina esteillä ja joskus myös kouluratsastuksessa jos hevosemme on erityis säikyllä tuulella. Mielummin näytän hölmöltä (tosin en oikeastaankoskaan ole tajunnut miksi turvaliivi on hölmön näköinen) ja pystyn ratsastamaan myös huomenna, kun se että ulkonäön säilyttämisen takia katkaisen muutamat kylkiluut ja joudun ratsastus tauvolle. 

Hyvää, turvallista ja rauhallista hevostelu-Joulua kaikille!

Mikä on sinulle sopiva harjoitusmetodi ja treenimäärä?

Harjoittelun laadun ja pitkäkestoisuuden takaamiseksi on tärkeää löytää itselleen sopivat harjoitusmetodit ja määrät. Meidän kehomme eroavat sekä fyysisesti että psyykkisesti, jokainen tarvitsee ja sietää erilaisen määrän urheilua. Urheilua on monenlaista ja on tärkeää löytää se itselleen sopiva laji, jota pystyy harrastamaan sen verran kuin itselleen sopii ilman että keho tai mieli ei kestäisi haluttua määrää. Itse olen kasvanut rankan lajin parissa isojen harjoittelu määrien kanssa. Tällä hetkellä opettelen vähentämään harjoitellun määrää niin että kehoni ei ylirasittuisi harjoittelusta ja että lisääntyneet arjenaskareetkin hoituisivat urheilun lomassa ongelmitta.

Omalla kohdallani olen tottunut harjoittelemaan alppihiihtopuolella noin 12 kertaa viikossa, tästä laji harjoituksia 5-10kpl ja oheisharjoittelua 6-2kpl. Alppihiihto jäi kuitenkin taakse heikentyneen keuhkokapasiteetin takia ja erittäin rankka urheilu on edelleen ”no can do-listallani”. Hapenottokykyni ei riitä kehon rääkkäykseen saakka ja palautumiskykyni ei ole paras mahdollinen. Tämä on kuitenkin mahdollistanut uudenlaisen urheilullisen elämän löytämisen ja paluun rakkaan ratsastuksen pariin. Muutos, uusien lajien löytäminen ja harjoittelutyylin muuttaminen ei ole helppo prosessi, mutta kun siitä saa kiinni se on oikein mielekästä ja loppupäässä erittäin antoisaa.

Jos olet tottunut harjoittelemaan kovalla teholla, voi muutos kevyempään urheiluun tuntua oudolta, ajatus siitä että ”nyt en urheile” voi olla tuttu. Määrässä pätee sama asia. Ihmisen mieli muokkaantuu, mutta se haluaa helposti jäädä kiinni vanhoihin totuttuihin kaavoihin, joten muutos vaatii aktiivista mielentyöstämistä. Mielen muokkaamiseen on olemassa miljoonia keinoja ja kirjoitan mielelläni tulevaisuudessa erilaisista keinoista joita itse käytän mielen muokkaamiseen (mm. positiivisemmaksi, ymmärtäväisemmäksi, rauhallisemmaksi, keskittymiskyvyn parantaminen, stressitason laskeminen) mutta ei mennä niihin tällä kertaa. Keholla menee myös aikaa tottua muutokseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastavat ihmiset ovatkin usein ”koukussa adrenaliiniin”, tunnistan ehdottomasti itseni tästä kategoriasta! Urheilun tulee olla innostavaa ja tavoitteellista, mutta samalla haluaisin että myös tavoitteellisesti urheilevat, sekä huippu-urheilijat säilyttäisivät terveyden ja hyvinvoinnin käsikädessä harjoittelun kanssa. Huippu-urheilu on harvoin terveellistä keholle, mutta kun meillä on mahdollisuus vaikuttaa urheilun laatuun ja määrään, suosittelen pitämään mielessä, että aerobinen liikunta on monesti terveellisintä, se vähentää stressiä ja lisää meidän kestokykyä.  Anaerobinen liikunta rasittaa kehoa paljon, nostaa stressihormoneja ja vaatii enemmän palautumisaikaa. Liiallinen rasitus altistaa myös loukkaantumisille, itse kamppailen aika paljon pienten tulehdusten ja lihasvaurioiden kanssa juurikin tästä syystä.

Ratsastus on laji jossa rasituksen määrä vaihtelee paljon. Tähän vaikuttaa mm.  se minkä tasoinen ratsastaja olemme, mikä hevonen meillä on ratsastettavana ja minkälainen harjoitus hevoselle tulee tehdä. Kuitenkin silloin kun ratsastamme kunnolla ja tehokkaasti ratsastus vaatii erittäin hyvää kuntoa. Kyseessä on taitolaji, mutta taitolaji joka vaatii hyvää lihaskuntoa ja lihasvoimaa, ja näiden täsmällistä koordinaatiokykyä. Jos tunnemme itsemme hyvin väsyneeksi tai flunssaiseksi, on selkään turha kiivetä sillä voimat varmasti loppuvat kesken. Näinä päivinä voi esimerkiksi tehdä kevyempiä harjoituksia kotona. Kevyitä harjoitusalueita, tärkeydestä tinkimättä ovat mm. tasapainoa, koordinaatiokyky ja keskivartalo. Suosittelen kaikille ratsastustuntien pitämistä välillä myös ilman hevosta, jolloin keskitytään liikeratojen harjoittelemiseen ilman hevosta. Näin saadaan ratsastajan liikeradat kuntoon oikeaoppisesti. Hevosen selässä on aina paljon muita muuttujia jotka estävät meitä keskittymästä rauhassa tarkkaan omaan lihastyöskentelyymme. Itse pyysin tälle viikolle myös yhden jumppapallo-tunnin, tällä kertaa korjasimme mm. laukassa lantion asentoa sekä sain oppia millä lihaksilla ja liikeradoilla ohjien tuntuma pidetään yllä. Näiltä tunneilta saa aina älyttömästä harjoiteltavaa arjen askareiden keskelle. Tällä hetkellä keskityn myös kävelemään niin, että se tukee ratsastuksessa päkiällä seisomista ja keventämistä. On myös olemassa muita harjoitusmetodeja ja lajeja joissa peruskunto paranee ja samalla saa vahvistettua ratsastajalle tärkeitä ominaisuuksia (Fustra, taistelulajit, tanssi ym.)

                      

Käyttäkää aikaa ja olka rohkeita kun etsitte itselleni sopivan lajin, harjoittelu tyylin ja sopivan tehon.  Vain löytämällä sopivan suhteen voimme kehittyä niin pitkälle kun mitä meissä on potentiaalia. Kuulen mielelläni teidän ajatuksia näistä aiheista ja teidän kokemuksia teille sopivista lajeista ja harjoittelu määristä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, kertomaan ja esittämään kysymyksia alle!:)

 

Lajinvaihto aikuisena

 Aikuisena emme usein ole yhtä päättömiä ja rohkeita tekemään isoja muutoksia elämässämme ja tavoitteissamme, kun mitä olemme lapsina. Lapsena uskomme että pystymme valloittamaan maailman ja voittamaan. Etenkin urheilun maailmassa ajatellaan että laji pitää aloittaa hyvin nuorena, jotta huipulle on edes pientä mahdollisuutta. Tietyissä urheilulajeissa tämä on aika pitkälti totta, etenkin sellaisissa lajeissa joissa huipulla ei enää olla n. 30 vuoden iän jälkeen (alppihiihto, telinevoimistelu). Nuorena aloittaminen on aina eduksi, mutta tärkeämpää mielestäni on  (urheilijan ja valmentajan näkkökulmasta) antaa lapselle monipuoliset fyysiset ominaisuudet nuorena, jotta jos lapselle, nuorelle tai aikuiselle syntyy halu tai pakote lajinvaihtoon niin silloin siihen on annettu mahdollisimman hyvä pohja ja mahdollisuus.

On olemassa lajeja, kuten ratsastus jossa huipulla ei tarvitse olla nuori (30v). Ratsastus vaatii taitoa, voimaa ja hyviä fyysisiä ominaisuuksia. Kaiken kaikkeaan ratsastus on kuitenkin taitolaji, jossa tuntimäärä satulassa kasvattaa ja opettaa. Lajissa on myös niin paljon muuta opittavaa kuin pelkkä ratsastustekniikka, joka vaatii vuosien taitojen harjaantumista. Juuri tämä tekee lajista mielenkiintoisen ja haastavan.

Oma lajin vaihtoni alppihiihdosta ratsastukseen tuli osittain sattumalta, osittain varmasti myös alitajuntani toi minut lajin pariin. Lapsena rakastin ratsastusta, kävin eri ratsastuskoulujen viikkotunneilla ja leireillä 6-10-vuotiaana. Olin kuitenkin niin allerginen hevosille, että minun oli pakko lopettaa tunneilla käyminen. Lapsena sydämeni kuitenkin sykki alppihiihdolle, siinä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä rakastan talvea ja lunta yli kaiken. Alppihiihto ei kuitenkaan näyttäytynyt lajikseni niin pitkäksi aikaa kun olin unelmoinut ja toivonut. Sairastelujen takia kehon kyky ei enää kestä alppihiihtoa huippu-tasolla, mutta se kestää ratsastuksen. Josta olen erittäin kiitollinen ja iloinen!

Näen paluuni ratsastukseen hienona asiana, se sopii persoonalleni hyvin. Olen urheilijamielinen ja tulen sellaisena aina pysymään. Saman aikaisesti olen herkkä ja huolehtivainen persoona, mitä tarvitaan ratsastuksessa kun työkaverina on hevonen. Ratsastus sopii keholleni hyvin, siinä ei viedä kehoa maximaaliseen pisteeseen, sekä jos sattuu sairastelu kierre, on aina paljon opittavaa ilman että tarvitsee olla hevosen selässä. Vaikka siellä aina haluaa olla. Opin tie on pitkä, jostain on aloitettava ja uskon että hyödyntäen oman urheilu-taustani, niin urheilijana kuin valmentajana ja persoonaani pystyn oppimaan paljon ja kehittymään hyväksi ratsastajaksi vielä tälläkin iällä kunnolla aloittaneena. 15-vuodessa kehittyi hyväksi laskijaksi, 10-vuodessa kehittyy kyllä ratsastuspuolellakin. 

Olkaa rohkeita ja tavoitelkaa unelmianne. Jos sisälläsi tuntuu pienikin ikävän tuntuinen tunne, että haluat vaihtaa suuntaa elämässäsi, niin kuuntele tätä tunnetta ja tee rohkea päätös. Se palkitsee!