Nyt on sanottava, että rauhoittuminen on
välillä niin mukavaa. Elämä on jälleen antanut isoja haasteita ja stressi pääsi
valloilleen. Vaikuttaen niin kehoon kuin mieleen. Sitten piti ottaa happea ja
ruveta työstämään niin mieltä kuin elämäntilannetta siedettävämmäksi, jotta
stressitaso laskisi jolloin elämästä pystyy nauttimaan aivan eri tavalla. Pienet hetket kasvavat uskomattoman kauniiksi, kun mieli rauhoittuu ja keho on rento.
Viime viikot ovat olleet jälleen muistutus
siitä, että stressitaso tulee pitää mahdollisimman matalana, jotta
rauhoittuminen onnistuu. Kun on paljon tekemistä, tulee rauhoittumisesta vielä
tärkeämpi elementti joka päiväiseen elämääni. Ilman syviä hengenvetoja,
maadoittumista, venyttelyjä ja ystäviä ei kaiken tekeminen onnistu kuin pienen hetken.
Nämä asiat auttavat pitämään hermoston ja kehon rauhallisena, jolloin keho- ja mieli
on vastaanottavaisempi ja siedämme jatkuvia muutoksia paremmin. Palautuminen on myös tehokkaampaa.
Itse olen sitä koulukuntaa, jossa uskon mielen
voimaan. Pystymme erilaisin keinoin vaikuttamaan energiaamme, mielentilaamme,
terveyteen ja suhteutumiseemme asioihin. Tänään kuitenkin havahduin siihen,
kuinka paljon konkreettisella päätöksellä voi olla valtaa tunteisiimme.
Kytkemme mielikuvia ja odotuksia asioihin, jolloin asioiden muuttumisella voi
olla stressaava tai vapauttava vaikutus meihin. Tämä kuulostaa hyvin selvältä,
mutta usein emme kuitenkaan voi vaikuttaa konkreettisiin elämämme asioihin
aivan hetkessä. Jolloin suhtautumisellamme ja jaksamisellamme on tärkeä rooli
siinä, miten jaksamme läpi haastavien aikojen. 
Haastavilla elämän jaksoilla, on aina jotain
annettavaa meille. Ruoho on usein vihreämpää aidan toisella puolella ja valo on
aina olemassa tunnelin päässä. Salaisuutena vaikeissa ajoissa on se, että
ensinnäkin niiden läpi tulee päästä ja toiseksi niistä tulee ottaa opikseen.
Opimme aina jotain itsestämme ja ympäröivästä maailmastamme. Kasvamme ihmisinä,
tietomme lisääntyy ja opimme hyödyntämään oppejamme aina paremmin ja paremmin. 
Itse osaan tehdä virheet uudestaan ja uudestaan.
Oma heikkouteni on jaksaminen. Into tehdä asioita on kova, kalenteri täyttyy ja
projektit lisääntyvät. Kunnes. Niitä taas on liikaa ja romahdus tulee. Opin
tunnistamaan hälytys merkit joka kerta
aikaisemmin, mutta silti päästän itseni liian usein rajan väärälle puolella. Tosin
nousen myös aina nopeammin ja helpommin, sillä tieto ja taito käsitellä
itseäni on aina vahvempi ja parempi. Myös ympäristöni oppii tukemaan meitä
paremmin ja paremmin.
Viime kuukaudet ovat opettaneet minulle
itsestäni aivan valtavan isoja ja tärkeitä asioita, ajatellen tulevaisuuttani
ja onnellisuuttani. Tämä matka on kuitenkin vielä kesken, ja nämä kasvun asiat
ovat mielestäni sellaisia, että ne ovat
valmiita kirjoitettavaksi vasta, kun yksi kappale matkasta on jälleen valmistunut.
Uskokaa muutoksen kykyyn, olkaa rohkeasti oma
itsenne: sekään ei ole helppoa, mutta helpompaa kun toisena oleminen, etsikää
elämälle tarkoitus ja pitäkää tarkoituksen voimastanne kiinni.
