Tunnelmia: Pysähtymisen tärkeys

Nyt on sanottava, että rauhoittuminen on välillä niin mukavaa. Elämä on jälleen antanut isoja haasteita ja stressi pääsi valloilleen. Vaikuttaen niin kehoon kuin mieleen. Sitten piti ottaa happea ja ruveta työstämään niin mieltä kuin elämäntilannetta siedettävämmäksi, jotta stressitaso laskisi jolloin elämästä pystyy nauttimaan aivan eri tavalla. Pienet hetket kasvavat uskomattoman kauniiksi, kun mieli rauhoittuu ja keho on rento.

Viime viikot ovat olleet jälleen muistutus siitä, että stressitaso tulee pitää mahdollisimman matalana, jotta rauhoittuminen onnistuu. Kun on paljon tekemistä, tulee rauhoittumisesta vielä tärkeämpi elementti joka päiväiseen elämääni. Ilman syviä hengenvetoja, maadoittumista, venyttelyjä ja ystäviä ei kaiken tekeminen onnistu kuin pienen hetken. Nämä asiat auttavat pitämään hermoston ja kehon rauhallisena, jolloin keho- ja mieli on vastaanottavaisempi ja siedämme jatkuvia muutoksia paremmin. Palautuminen on myös tehokkaampaa.

Itse olen sitä koulukuntaa, jossa uskon mielen voimaan. Pystymme erilaisin keinoin vaikuttamaan energiaamme, mielentilaamme, terveyteen ja suhteutumiseemme asioihin. Tänään kuitenkin havahduin siihen, kuinka paljon konkreettisella päätöksellä voi olla valtaa tunteisiimme. Kytkemme mielikuvia ja odotuksia asioihin, jolloin asioiden muuttumisella voi olla stressaava tai vapauttava vaikutus meihin. Tämä kuulostaa hyvin selvältä, mutta usein emme kuitenkaan voi vaikuttaa konkreettisiin elämämme asioihin aivan hetkessä. Jolloin suhtautumisellamme ja jaksamisellamme on tärkeä rooli siinä, miten jaksamme läpi haastavien aikojen.

Haastavilla elämän jaksoilla, on aina jotain annettavaa meille. Ruoho on usein vihreämpää aidan toisella puolella ja valo on aina olemassa tunnelin päässä. Salaisuutena vaikeissa ajoissa on se, että ensinnäkin niiden läpi tulee päästä ja toiseksi niistä tulee ottaa opikseen. Opimme aina jotain itsestämme ja ympäröivästä maailmastamme. Kasvamme ihmisinä, tietomme lisääntyy ja opimme hyödyntämään oppejamme aina paremmin ja paremmin.

Itse osaan tehdä virheet uudestaan ja uudestaan. Oma heikkouteni on jaksaminen. Into tehdä asioita on kova, kalenteri täyttyy ja projektit lisääntyvät. Kunnes. Niitä taas on liikaa ja romahdus tulee. Opin tunnistamaan hälytys  merkit joka kerta aikaisemmin, mutta silti päästän itseni liian usein rajan väärälle puolella. Tosin nousen myös aina nopeammin ja helpommin, sillä tieto ja taito käsitellä itseäni on aina vahvempi ja parempi. Myös ympäristöni oppii tukemaan meitä paremmin ja paremmin.

Viime kuukaudet ovat opettaneet minulle itsestäni aivan valtavan isoja ja tärkeitä asioita, ajatellen tulevaisuuttani ja onnellisuuttani. Tämä matka on kuitenkin vielä kesken, ja nämä kasvun asiat ovat  mielestäni sellaisia, että ne ovat valmiita kirjoitettavaksi vasta, kun yksi kappale matkasta on jälleen valmistunut.

Uskokaa muutoksen kykyyn, olkaa rohkeasti oma itsenne: sekään ei ole helppoa, mutta helpompaa kun toisena oleminen, etsikää elämälle tarkoitus ja pitäkää tarkoituksen voimastanne kiinni.

SITS

Elämä on kokonaisuus. Urheilija on kokonaisuus. Näinpä tekemisemme tulee myös olla kokonaisvaltaista, jossa huomiomme nämä kokonaisuudet.

Juttelin HorseFair messuilla Annika Schulmanin kanssa ja perehdyin enemmän SITSIn toimintaan. Olen itse viimevuosina kiinnostunut enemmän ja enemmä kokonaisvaltaisesta valmenustavasta sekä CR-ohjaajien tavasta opettaa ja valmentaa. Itse kaipaan todella tarkkaa ohjaamista, haluan tai oikeastaan mieleni tarvitsee aina tiedon miksi jotakin tehdään, ja näistä syistä CR tekniikka toimii minun kohdalla erittäin hyvin. Messujen jälkeen innostuin oikein kunnolla näistä asioista, mieleeni juolahti jopa ensimmäistä kertaa että tuo CR 1-tason ohjaaja kurssi olisi todella kiinnostava käydä, sillä tykkäänhän valmentamsiesta todella paljon.

SITS ja Annika on tullut pikku hiljaa tutuksi viime vuosina. Olen käynyt aikoinaan Annikan pitämällä kehonhallinta “demossa”, Veikkolassa SBRn järjestämänä, sekä oma valmentajani on CR-ohjaaja ja tätä kautta Soni tekee samantyylist valmentamista ja tuntee tietenkin myös Annikan. Soni olikin messuilla SITSIn ständillä ohjaamassa istunnankorjauksia satulassa, joka heidän ständillään oli.  Kävitkö mahdollisesti kokeilemassa?

Kun käytte SITSin sivuilla, huomaatte että asiaa on monenlaista ja monelle asiakaskunnalle. On tapahtumia yksilöistä- ryhmiin, on aiheita henkisestä kasvusta- ratsastus täydennyskoulutuksiin. Aluksi tämä voi tuntua hieman sekavalta, mutta näillä kaikilla on yhteys. Annikakin koki messuilla, että nyt kun hän oli esillä monella erilaisella ohjelmalla eri lavoilla useasti, katsojatkin alkoivat ymmärtämään aiheiden yhteyttä ja uskalsivat tulla kysymään “Hei miten tämä asia oikein toimii, ja miten nämä linkittyvät toisiinsa?” Kiinnostuksen jyvä on kaiken alku ymmärryksellemme ja kysyminen usein ensiaskel kohti oppimista.

Urheilijan ja ratsastajan kokonaisuudessa on monta tekijää. Urheilijan tulee olla kunnossa niin henkisesesti kuin fyysisesti, ratsastuksellisesti on tärkeä kehittyä myös hevosen ja lajin syvempään ymmärykseen, näinpä valmennuksen tulisi olla kokonaisuus jossa valmentaja pystyy tukemaan urheilijaa näissä kaikissa asioissa. Aina valmentaja ei voi, eikä hänen tarvitsekkaan olla jokaisen osa-alueen asiantuntija, mutta valmentajan tulee tunnistaa omat heikkoudet sekä vahvuudet ja tarpeen tullen hyödyntää ulkopuolista apua urheilijalle, hänen kehitystään ajatellen.

Opin tie on pitkä, se on vain loputon. Oman paikan löytäminen vie aikaa, joten antamalla itsellesi aikaa, jatkamalla paikkasi etsimistä ja anteeksiantamalla itsellesi omat virheet ja vaikeat hetket, voit kehittyä vahvemmaksi ja löytää oman paikkasi tässä isossa kokonaisuudessa. On hienoa nähdä, että joku panostaa kokonaisuuteen, niin itsensä kanssa kuin yrityksensä palveluissa. Käy tutustumassa SITSin sivuihin, mieti muistatko itse huomioida tekemisesi kokonaisvaltaisesti. Etsi ideoita ja aloita uusi kehittymisen polku jo tänään. Tämmöistä urheilu, etenkin ratsastus tarvitsee enemmän. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Positiivisena yllätyksenä, Annikan talli ei sijaitse edes kaukana Helsingistä. Pitää ehdottomasti käydä paikkaan tutustumassa, ja keväällä käydä jollakin viikonloppu kurssilla syventämässä tietoja.

Jalan jäljet

Hermostomme kehittyy kokoajan, opimme ensin konttaamaan ja myöhemmin kävelemään. Tämän jälkeen innostumme jostakin lajista ja kehitämme pikkuhiljaa kyseiseen lajiin sopivat hermostollisetradat. Näin kykenemme suoriutumaan lajin vaatimista tehtävistä.

Hermostoamme voimme aina kehittää, läpi elämämme. Se kuitenkin oppii erilaisia asioita paremmin eri ikäsenä. Oppimiseen ja kehitykseemme vaikuttaa myös mm.  ympäristö, sisäinen- ja ulkoinen motivaatio, geenit ja rohkeutemme.

Minun jalkani innostuivat ja rakastuivat alppihiihtoon lapsena. 5-vuotiaana jalkani menivät vain suoraan, vauhti oli niin makee asia. Sen jälkeen mentiinkin porttien väliin ja siellä viihdyttiin seuraavat 14-vuotta. Jalat oppivat olemaan tuettuina monoissa ja tekemään laskettelu käännökselle tarkoitettuja liikeratoja. Tämä laji on laji jossa suoritus on lyhyt ja keho on maximaalisella rajalla. Vaikka se vaatii nopeutta, se vaatii myös paljon voimaa ja tekniikkaa.

14-vuoden jälkeen kun jalkojeni elämä loppui monoissa, eivät ne halunneet tehdä mitään. Olihan kaikki menetetty. No kyllä siitä sitten uudet jalanjäljet opittiin yhdessä  mielen ja jalkojen kanssa kehittämään. Jala löysivät uudet monot ratsastsaappaista ja pohjana on suksien sijaan heiluvat jalustimet.

Tämä väline ja liikeradan muutos onkin oiva haaste jaloilleni. Enään ei mennä fyysisesti maximin rajoilla, vaan laji onkin peruskuntoa vaativaa ja matalasykkeistä touhuamista. Jalat tarvitsevat aivan uudenlaista tasapainoa, etenkin nilkat ja tärkeimpänä päkijät, eli pohkeen- ja varpaiden lihaksia on täytynyt kehittä paljon. Niin satulassa, kuin kotona tasapainoillen ja palloillen. 14-vuotta meni tehden etukumaraisessa asennossa sivuttaista liikettä, nyt pitäisikin olla keho suorassa ja liikkua eteen- taakse sektorilla. Voi mikä mullistus tämä on ollut jalkojeni matkalle. Jalkojeni pitäisi olla paikoillaan ja koukistua polvista. Ennen vain mentiin kallistaen sivusuuntaan polvista ja lantiosta.

Olemme kutienkin 4 vuoden aikana pikkuhiljaa oppineet tämän paikoillaan olemisen ja eteen-taakse menevän liikeen salaisia ratoja. Paikoillana ollessani pystyn vielä laskettelemaan ja viime kuukausina olen ensimmäisiä kertoja pystynyt hieman myös jo ratsastamaan näin. Joku kaunis päivä pystymme vielä myös ratsastamaan mielikuvituksen voimalla. Sitten vasta pääsemmekin lajin saloihin kun tekniikkaa pääsee harjoittelemaan ilman hevosta, bussissa ja automatkoilla.

Näin on jalkani matkannut monenmoiset matkat. Käsien matka se vasta vaikea on ollut, ei niitä 20-vuoteen tarvittu. Nyt niitä tarvittaisiin hevosta tukemaan ja auttamaan, onneksi matkaa on vielä jäljellä! 

                     

  Terveisin: Jalat &  Kädet

Valmennus ilman satulaa

Heippa kaikki ihanat lukijat! Perjantaina kävi hassusti ja päädyin sitten valmennukseen ilman satulaa Xeten kanssa. Mutta sehän olikin aivan huippua!

Itse rakastan kaikkea pikkupiiperrystä, spesifiä pikku tarkkaa harjoittelua. Oli kyseessä sitten laji kuin laji. Ratsastaessa olen aina ihmetellyt kun valmentajat sanoo siitä että "nyt kun mietitte millon pääsette oikeest ratsastamaan, niin tää on juuri sitä oikeeta ratsastamista" Ja niin minustakin. Ei se suoraan vain ravin ja laukanmeneminen mitään ole, nimenomaan pienten asioiden jatkuva hiominen on se jolla "ladasta saadaan mersu", niinkun Kyra Kyrklund joskus sanonut.

Mutta takaisin valmennukseen. Siinä sitten kun valmentaja teki mielessään uutta suunnitelmaa (tämäkin osoittaa valmentajan ammatitaidon, kun hän on kykeneväinen toimimaan muutosten keskellä), syntyi erittäin mielenkiintoinen ja antoisa tunti. Kentän pintakin oli huono, joten ei hävitty juuri mitään senkään suhteen. Päästin keskittymään tarkasti kehon asentoon, käsien tuntumaan, istuinluiden liikkeisiin ja hevosen liikkeiden tunnistamiseen.

Apuna käytettiin tötsiä, niin suorien luomiseen kuin ympyröiden tekemiseen. Tötsistä saa hyviä linjoja, jos on sellainen kenttä kun esim. meillä jossa ei ole selkeitä suoria. Ensin mentiin suoraan ja pidettiin ohjastuntuma hyvänä. Tässä kohtaa huomattiin että lyhennän oikean kylkeni jolloin oikea istuinluu jää hieman kevyeksi, jolloin kosketus hevoseen on heikompi verrattuna vasempaan puoleen. Siinä sitten pidennettiin oikeaakylkeä ja painettiin oikea isutinlaa alemmas.

Seuraavaksi tehtiin pohkeenväistöjä suoralla. Etujalat kulkien suoralla linjalla, hevosen takaosan ollessa ulkona. Tässä sai heti hevoselta palautteen jos oikea kylki pääsi lyhentymään, sillä heppa karkas sitten ulos linjalta kun mentiin vasenta kierrosta. Sit ravailtiin ympyrällä, jossa keskityttiin taas siihen että uskaltaa tiputtaa sisäistuinluun käännökseen, ja tietenkin vasen toimi mulla luonnostaan, mutta oikeelle en meinaa uskaltaa tiputtaa ja kaartaa sisälle käännökseen.












Tässä pientä maistiaista siitä mitä me touhutaan meijän tunneillä. Pieniä asioita, joista ajanmittaan kehittyy tasapainoa niin rastastajalle kuin hevoselle, tietotaitoa liikkeiden yhdistymisestä, vaikutuksista ja syy-seuraus suhteista. Tärkeää tunneilla on myös palkitseminen, niin hevosen kuin ihmisen. Näin homma pysyy hauskana, ja muistaa nauttia opitusta.

Perus pulinaa & HorseFair 2016

Aktiivista ja muutoksellista on elämä tällä hetkellä. Pyörii 2 työtä, ratsastukset kahdella hevosella ja vielä eri kaupungeissa, pääsykokeisiin lukeminen sekä oheisharjoittelu ja flunssan sekä terveydenkanssa  työskennellään päivittäin tällä hetkellä. 

Positiivinen ja aito asenne on ollut se juttu, jolla on pärjätty viime viikot. Aitous on tullut läpi, kun on pitänyt tehdä isoja päätöksiä henkilökotaisessa elämässä. Päätökset ei aina ole helppoja  vaikka ne olisivat todella tärkeitä. Ja onneks tämä kyseinen päätös on jo nyt näyttänyt tuottavan hedelmää. Tosin oikeat seuraukset näkyvät vasta kuukausien päässä, siihen saakka eletään tuntteiden vuoristorataa, pohditaan, mietitään ja etistään sitä oikeaa punaista lankaa. Positiivisuus on taas se jonka avulla näkee valoa tunnelin päässä, vaikeinakin hetkinä. Se kannustaa, rohkaisee ja tuo ilonpilkahduksen päivään. Oletko itse musitanut olla kiitollinen ja positiivinen? Vaikka jokin osa-alue elämästä ei juuri nyt rullaisi täydellisesti, voimme kuitenkin saman aikaisesti olla kiitollisia niistä muista hyvistä asioita samalla kun yritämme nähdä valoa tunnelin päässä positiivisuuden avulla. 

Ratsastuksen saralla on menty paljon eteenpäin. Yksi uusi yhteistyökumppani/sponsori on saatu sekä Sanilla ollaan valmentauduttu kerran Ville Vaurion tunnilla, jossa opin työskentelyn salat. Nyt tiedän että pärjään Sanilla, ja että osaan ratsastaa sen rennoks. Kunhan muistan 1. Vauhti on minun 2. Reitin määrään minä 3. Rentous Avut ja muut asiat. Viimeks treenattiin vauhtia ja reittiä. Näiden oiken menemisen ja anteeksiannon suhde on hankala löytää, vauhtikin kiihtyy usein huomaamattomasti, kun sitä on taas liikaa huomaan sen, ja sitten hidastamme taas jotta reitti ei pääsisi muuttumaan. Xetellä ratsastus on ollut vähäisempää tällä viikolla johtuen flunssasta ja ajannpuutteesta. Mutta huhtikuussa on alppikausi ohi, ja on taas enemmän aikaa antaa ratsastukselle kun ei ole niin paljon työreissuja. Kunhan saadaan kaikki valmiiksi ytheistyökumppani asiaan liittyen, kerron teille siitä lisää. 

Eilen olikin aktiivinen päivä HorseFair-messuilla Helsingin messukeskuksella. Olen itse auttamassa Raatilan ratsupalvelujen pistellä, jossa mainostamme tallin toimintaa ja kauppaamme käytettyjä ratsastajan ja hevosen varusteita. Näytöllä voi myös ihastella videoita varsoista ja nuorten sisäänratsastettavien koulutusta. Itselläni jäi tästä käteen kaksi satulahuopaa 12 eurolla, sekä hyvät suojat samalla hinnalla. Sitten löysin vihdoin minichapsit itselleni, toiselta ständiltä, nämäkin vain 15 eurolla ja ne ovat aivan uudet. Tänään pitäisi vielä 130cm vyö tai panssari metsästää Sanille. 

Messuilla tapasin myös paljon ihania tuttuja! Mielenkiintoisin tapamminen oli kuitenkin toisen bloggaajan näkeminen, nimittäin Etenemisentempo blogin takana oleva Doris kävi pyörimässä kanssani hetken messuilla. Tästä lisää toisessa postauksessa. Olen pitkään miettinyt että ehdotan hänelle tapaamista, sillä ajatuksien jakaminen ja uusien ihmisten tapaaminen on aina mukavaa! Doris kirjoittaa myös erittäin aidoisti ja on hyvin onspiroitunut opinnoistaan Harjun oppimiskeskuksella, jossa hän suuntautuu kasvatukseen. Vasta 3 päivää sitten huomasin että hän on myös tulossa messuilla ja laitoin sitten viestiä. Onneksi hän suostui ja saimme aikataulut sovitettua yhteen:)   

Mukavaa Heppa Viikonloppua Kaikille! Toivottavasti näemme messuilla, itse lähden sinne taas päiväksi :)

Elämän pohdintaa

Viime kuukausi ja etenkin tämän viikon työreissu täällä Åressa, Ruotsissa on pistänyt miettimään. Rakastan ratsastusta ja haluan kehittyä. Seuraan ihmisiä joilla on tähän hyvät puitteet ja mahdollisuudet ja toivoisin itselleni samaa. Oikeassa elämässä tilanne on kuitenkin toinen. Minulla ei ole puitteita ja mahdollisuuksia siihen mitä urheilulle haluaisin antaa, resurssit tulevat eteen ja samoin myös oma persoonani ja se mitä haluan elämältä. Haluan rakentaa elämän, josta nautin. Elämän jossa saan ratsastaa ja opiskella kehitystutkimusta.  Elämän jossa on aikaa ystäville ja perheelle, sekä muiden auttamiselle.

Olen sen verran kokenut urheilija, että tiedän jos haluaa huipulle on sille kyettävä antamaan kaikkensa. Ihminen pystyy mielestäni kyllä opiskelemaan ohella, rauhallisella tahdilla. Mutta kuvioon ei mahdu talouden pyörittäminen ratsastuksen ja opintojen ohella. Jos huipulle haluaa.

Itse nautin oppimisesta ja kehittymisestä ja siksi on niin helppo jäädä koukkuun harjoitteluun ja unohtaa kaikki muut elämän osa-alueet. Itselleni opinnot ovat kuitenkin niin tärkeitä, että jos ne eivät edisty, en ole itseeni tyytyväinen. Tänä keväänä edessä on pääsykokeet, joten nyt se opiskelu aika todellakin pitäisi osata repiä jostain! Mutta kun tekee kahta työtä, ja eteen tuli upea ratsastus mahdollisuus, niin opinnot kyllä kärsivät. Että mitäs nyt tehtäisiin?

Elämä ratsastaen ja opiskellen on mahdollista, jos taloudellinen tuki on hyvä. Silloin jää aikaa opinnoille, somenpyörittämiselle ja ystäville. Tämä unelma on kuitenkin vielä kaukana, taloudellisen tuen osalta, joten nyt pitää tehdä päätös, paljon voin antaa ratsastukselle tällä hetkellä, sellaisella tavalla että elämän muut osa-alieet pysyvät tasapainossa ja että tehty työ tuottaa tulevisuudessa tulosta sen eteen, että tämä ratsastus – opinnot (tulevaisuudessa työ kehityksen aprissa) on mahdollista.

Haluamme usein kiirehtiä, sillä olemma janoisia tulevaisuudelle ja kehityskelle. Vaikeinta onkin malttaa rakentaa pohja kunnolla, jotta saamme rakennettua kestävän pohjan. Tämä pätee urheilussa kuin urheilussa, yritys elämässä ja monessa muussa asiassa. Malttia on valttia.

Nyt pitää hetki vielä pohtia, laskea budjetteja ja suunnitella ajankäyttöä. Tämän jälkeen täytyy tehdä rohkeita päätöksia suuntaan tai toiseen. Kun päätös on tehty, sitoudutaan siihen kunnialla. Oli päätös mikä tahansa.

 Miten teillä sujuu arjen, opintojen ja ratsastuksen yhteen sovittamien? Onko ajan käytön kanssa haasteita tai mielenkiintoisia kommelluksia näissä asioissa?

Raatilalla Uudet kujeet ja kuviot

Vihdoin pääsen kertomaan teille uusista kuvioista ja tapahtumistani! :)

Nyt on ratsastuskuviot, määrät ja opit saatu mahtaviin määriin ja oppimista tapahtuu kokoajan lisää enemmän ja enemmän. Vanhat kotikuviot Xeten ja valmentajani Sonin kanssa eivät muutu, mutta tämän lisäksi tapahtuu muualla myös oppimista ja ratsastusta.

Maaliskuusta eteenpäin kuvassa näkyvä ihana fwb-tamma tulee mulle leasingiin. Kyseessä on erittäin Xeten oloinen, herkkä ja kärsivällisyyttä vaativa 7-vuotias tamma. Tosin säpsyilevän tamman liikkeet ovat paljon isommat kuin Xeten jolla ikääkin on jo paljon. Sanin kanssa on tarkoitus valmentautua Raatilalla, jossa se nyt on ja johon se myös jää asumaan, sekä kisata jo alkaen maaliskuustaJ Sanista kertoilen enemmän maaliskuussa.

Sanin myötä olen paljon Raatilan ratsupalvelu tallilla (käykää tutustumassa sivuihin: http://www.raatila.fi). Valmentautudun Sanilla, sekä ratsastan välillä tallin muitakin hevosia, autan hevosten valmisteluissa, varsojen käsittelyssä ja ois myös tarkoitus opettaa shetlanninponeja ohjasajolle. Kaikki oppiminen ja tekeminen tapahtuu kuitenkin aina valvovan silmän alla, jotta hevoset pysyvät hyvissä käsissa, ammatti-ihmisten valvomana. 

Tallilla on yksi tyttö joka ratsastaa nuorempia hevosia aktiivisemmin, ja tätä on erittäin mielenkiintoista seurata. Itse ratsastin nuorempia myös vähän, mutta jatkossa ratsastan niitä tarvittaessa. Ratsastuksellisesti tulen ratsastamaan nuorimpien sijaan enemmän ratsastuskoulun hevosia, joiden läpiratsastukseen minullakin riittää jo osaamista tarpeeksi, sekä näillä on minunkin hyvä treenata etenkin esteratsastusta. Ja jokainen hetki satulassa opettaa, puhumattakaan erihevosilla ratsastamisesta.

Olen erittäin tyytyväinen tähän kuvioon! Pääsen kehittymään nuoren (haastellisen) hevosen kanssa ratsukkona, kotona olevan Xeten lisäksi, sekä pääsen seuraamaan läheltä ammatti ihmisten toimintaa aktiivisesti. Olemalla osa tätä kuvioita, pääsen oppimaan ja näkemään paljon uutta Suomen ratsastuspuolen kuvioista.