Aika rentää ja tässä hieman kuulumisia viimeviikon kisoista. Kirjoittelen jälleen ensiviikolla uusia ajatuksia:)
Time flies, here you have some greetings from the last weeks competitions. I´ll write more thoughts again next week:)
Seuraa myös/ Follow also in Facebookissa: https://www.facebook.com/RamandaAnderssonRiding
Lauantain kisat oli hieno päivä. Nautittiin paljon ja jälleen kerran opittiin ja saatiin uusia ajatuksia joita pitää lähteä palottelemaan, jotta oppii lisää. Matkat ja lämmittelyt meni hienosti, mutta kun tuli miedän vuoro ja päästiin maneesiin kisapaikalle (lämmittely tapahtu ulkona), niin maneesin seinällä oleva peili ja tuomarin pääty oli äärimmäisen vaarallinen Xeten mielestä. Jotan suoritus ei sujun ollenkaan hyvin. Minut on opetettu että kun hevonen pelkää, sitä ei saa pakottaa, ja näin toimin ihmisten ja eläinten kanssa. Joten suoritus koostui 1) anna hevoselle mahdollisuus rentoutua 2) suoriudu radasta mahdollisimman hyvin, joten rata mentiin jotenkin linjojapitäien läpi, mutta muotoon ei päästy ja tämä luokka sen tietenkin vaatii. Mukava tuomari ja hyvä tiimi piti kuitenkin fiiliksen yllä, pienen pettymyksenkin jälkeen. Minulle kerrottiin kuitenkin myös että jo se että pystyy kisaamaan tällä hevosella on hieno suoritus ja se että sijoitin hevosen ensimmäiseksi enkä pakottanut hevosta on hienoa työtä (ei helpoin suorius kilpaviettiselle mielelle jättää suoritus ja tulos sivuun suorituksen aikana), joten taidan olla erittäin tyytyväinen kesällä tapahtuneeseen edistymiseen:) Kiitos upealle apujoukolleni!!
The competition day on saturday was a great day. We enjoyed it a lot, we learned a lot and we got new ideas that we need to start to analyze so we can learn more. The trip and worming up went really well, but when it was our turn to compete and go into the manége (worming up was outside) the mirror on the wall and the end where the judges sit was extremely dangerous in Xettes mind. So the performance did not go well. I have been trained that when the horse is scared, you don´t force it, and this is what I do with every human and animal. So the performance consisted of 1) give time to the horse to relax 2) manage the course as well as possible. So we did the course somehow, but to keep the more in form (real word for this?) was not possible, and in this class its already of course required. The pleasant judge and my good team kept the feeling high, even after a small disappointment. 
But I was told, that even to be able to compete with this horse is a good job, and to put the horse first, instead of forcing it, is a really good job (its not the easiest thing for a competitive mind to put on the side the performance and the resolute during the performance), so I guess Im happy about the progress that has happened this summer:) Thank you to the helping team!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti