Mikä on sinulle sopiva harjoitusmetodi ja treenimäärä?

Harjoittelun laadun ja pitkäkestoisuuden takaamiseksi on tärkeää löytää itselleen sopivat harjoitusmetodit ja määrät. Meidän kehomme eroavat sekä fyysisesti että psyykkisesti, jokainen tarvitsee ja sietää erilaisen määrän urheilua. Urheilua on monenlaista ja on tärkeää löytää se itselleen sopiva laji, jota pystyy harrastamaan sen verran kuin itselleen sopii ilman että keho tai mieli ei kestäisi haluttua määrää. Itse olen kasvanut rankan lajin parissa isojen harjoittelu määrien kanssa. Tällä hetkellä opettelen vähentämään harjoitellun määrää niin että kehoni ei ylirasittuisi harjoittelusta ja että lisääntyneet arjenaskareetkin hoituisivat urheilun lomassa ongelmitta.

Omalla kohdallani olen tottunut harjoittelemaan alppihiihtopuolella noin 12 kertaa viikossa, tästä laji harjoituksia 5-10kpl ja oheisharjoittelua 6-2kpl. Alppihiihto jäi kuitenkin taakse heikentyneen keuhkokapasiteetin takia ja erittäin rankka urheilu on edelleen ”no can do-listallani”. Hapenottokykyni ei riitä kehon rääkkäykseen saakka ja palautumiskykyni ei ole paras mahdollinen. Tämä on kuitenkin mahdollistanut uudenlaisen urheilullisen elämän löytämisen ja paluun rakkaan ratsastuksen pariin. Muutos, uusien lajien löytäminen ja harjoittelutyylin muuttaminen ei ole helppo prosessi, mutta kun siitä saa kiinni se on oikein mielekästä ja loppupäässä erittäin antoisaa.

Jos olet tottunut harjoittelemaan kovalla teholla, voi muutos kevyempään urheiluun tuntua oudolta, ajatus siitä että ”nyt en urheile” voi olla tuttu. Määrässä pätee sama asia. Ihmisen mieli muokkaantuu, mutta se haluaa helposti jäädä kiinni vanhoihin totuttuihin kaavoihin, joten muutos vaatii aktiivista mielentyöstämistä. Mielen muokkaamiseen on olemassa miljoonia keinoja ja kirjoitan mielelläni tulevaisuudessa erilaisista keinoista joita itse käytän mielen muokkaamiseen (mm. positiivisemmaksi, ymmärtäväisemmäksi, rauhallisemmaksi, keskittymiskyvyn parantaminen, stressitason laskeminen) mutta ei mennä niihin tällä kertaa. Keholla menee myös aikaa tottua muutokseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastavat ihmiset ovatkin usein ”koukussa adrenaliiniin”, tunnistan ehdottomasti itseni tästä kategoriasta! Urheilun tulee olla innostavaa ja tavoitteellista, mutta samalla haluaisin että myös tavoitteellisesti urheilevat, sekä huippu-urheilijat säilyttäisivät terveyden ja hyvinvoinnin käsikädessä harjoittelun kanssa. Huippu-urheilu on harvoin terveellistä keholle, mutta kun meillä on mahdollisuus vaikuttaa urheilun laatuun ja määrään, suosittelen pitämään mielessä, että aerobinen liikunta on monesti terveellisintä, se vähentää stressiä ja lisää meidän kestokykyä.  Anaerobinen liikunta rasittaa kehoa paljon, nostaa stressihormoneja ja vaatii enemmän palautumisaikaa. Liiallinen rasitus altistaa myös loukkaantumisille, itse kamppailen aika paljon pienten tulehdusten ja lihasvaurioiden kanssa juurikin tästä syystä.

Ratsastus on laji jossa rasituksen määrä vaihtelee paljon. Tähän vaikuttaa mm.  se minkä tasoinen ratsastaja olemme, mikä hevonen meillä on ratsastettavana ja minkälainen harjoitus hevoselle tulee tehdä. Kuitenkin silloin kun ratsastamme kunnolla ja tehokkaasti ratsastus vaatii erittäin hyvää kuntoa. Kyseessä on taitolaji, mutta taitolaji joka vaatii hyvää lihaskuntoa ja lihasvoimaa, ja näiden täsmällistä koordinaatiokykyä. Jos tunnemme itsemme hyvin väsyneeksi tai flunssaiseksi, on selkään turha kiivetä sillä voimat varmasti loppuvat kesken. Näinä päivinä voi esimerkiksi tehdä kevyempiä harjoituksia kotona. Kevyitä harjoitusalueita, tärkeydestä tinkimättä ovat mm. tasapainoa, koordinaatiokyky ja keskivartalo. Suosittelen kaikille ratsastustuntien pitämistä välillä myös ilman hevosta, jolloin keskitytään liikeratojen harjoittelemiseen ilman hevosta. Näin saadaan ratsastajan liikeradat kuntoon oikeaoppisesti. Hevosen selässä on aina paljon muita muuttujia jotka estävät meitä keskittymästä rauhassa tarkkaan omaan lihastyöskentelyymme. Itse pyysin tälle viikolle myös yhden jumppapallo-tunnin, tällä kertaa korjasimme mm. laukassa lantion asentoa sekä sain oppia millä lihaksilla ja liikeradoilla ohjien tuntuma pidetään yllä. Näiltä tunneilta saa aina älyttömästä harjoiteltavaa arjen askareiden keskelle. Tällä hetkellä keskityn myös kävelemään niin, että se tukee ratsastuksessa päkiällä seisomista ja keventämistä. On myös olemassa muita harjoitusmetodeja ja lajeja joissa peruskunto paranee ja samalla saa vahvistettua ratsastajalle tärkeitä ominaisuuksia (Fustra, taistelulajit, tanssi ym.)

                      

Käyttäkää aikaa ja olka rohkeita kun etsitte itselleni sopivan lajin, harjoittelu tyylin ja sopivan tehon.  Vain löytämällä sopivan suhteen voimme kehittyä niin pitkälle kun mitä meissä on potentiaalia. Kuulen mielelläni teidän ajatuksia näistä aiheista ja teidän kokemuksia teille sopivista lajeista ja harjoittelu määristä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, kertomaan ja esittämään kysymyksia alle!:)