12. joulukuuta 2015

Mikä on sinulle sopiva harjoitusmetodi ja treenimäärä?

Harjoittelun laadun ja pitkäkestoisuuden takaamiseksi on tärkeää löytää itselleen sopivat harjoitusmetodit ja määrät. Meidän kehomme eroavat sekä fyysisesti että psyykkisesti, jokainen tarvitsee ja sietää erilaisen määrän urheilua. Urheilua on monenlaista ja on tärkeää löytää se itselleen sopiva laji, jota pystyy harrastamaan sen verran kuin itselleen sopii ilman että keho tai mieli ei kestäisi haluttua määrää. Itse olen kasvanut rankan lajin parissa isojen harjoittelu määrien kanssa. Tällä hetkellä opettelen vähentämään harjoitellun määrää niin että kehoni ei ylirasittuisi harjoittelusta ja että lisääntyneet arjenaskareetkin hoituisivat urheilun lomassa ongelmitta.

Omalla kohdallani olen tottunut harjoittelemaan alppihiihtopuolella noin 12 kertaa viikossa, tästä laji harjoituksia 5-10kpl ja oheisharjoittelua 6-2kpl. Alppihiihto jäi kuitenkin taakse heikentyneen keuhkokapasiteetin takia ja erittäin rankka urheilu on edelleen ”no can do-listallani”. Hapenottokykyni ei riitä kehon rääkkäykseen saakka ja palautumiskykyni ei ole paras mahdollinen. Tämä on kuitenkin mahdollistanut uudenlaisen urheilullisen elämän löytämisen ja paluun rakkaan ratsastuksen pariin. Muutos, uusien lajien löytäminen ja harjoittelutyylin muuttaminen ei ole helppo prosessi, mutta kun siitä saa kiinni se on oikein mielekästä ja loppupäässä erittäin antoisaa.

Jos olet tottunut harjoittelemaan kovalla teholla, voi muutos kevyempään urheiluun tuntua oudolta, ajatus siitä että ”nyt en urheile” voi olla tuttu. Määrässä pätee sama asia. Ihmisen mieli muokkaantuu, mutta se haluaa helposti jäädä kiinni vanhoihin totuttuihin kaavoihin, joten muutos vaatii aktiivista mielentyöstämistä. Mielen muokkaamiseen on olemassa miljoonia keinoja ja kirjoitan mielelläni tulevaisuudessa erilaisista keinoista joita itse käytän mielen muokkaamiseen (mm. positiivisemmaksi, ymmärtäväisemmäksi, rauhallisemmaksi, keskittymiskyvyn parantaminen, stressitason laskeminen) mutta ei mennä niihin tällä kertaa. Keholla menee myös aikaa tottua muutokseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastavat ihmiset ovatkin usein ”koukussa adrenaliiniin”, tunnistan ehdottomasti itseni tästä kategoriasta! Urheilun tulee olla innostavaa ja tavoitteellista, mutta samalla haluaisin että myös tavoitteellisesti urheilevat, sekä huippu-urheilijat säilyttäisivät terveyden ja hyvinvoinnin käsikädessä harjoittelun kanssa. Huippu-urheilu on harvoin terveellistä keholle, mutta kun meillä on mahdollisuus vaikuttaa urheilun laatuun ja määrään, suosittelen pitämään mielessä, että aerobinen liikunta on monesti terveellisintä, se vähentää stressiä ja lisää meidän kestokykyä.  Anaerobinen liikunta rasittaa kehoa paljon, nostaa stressihormoneja ja vaatii enemmän palautumisaikaa. Liiallinen rasitus altistaa myös loukkaantumisille, itse kamppailen aika paljon pienten tulehdusten ja lihasvaurioiden kanssa juurikin tästä syystä.



Ratsastus on laji jossa rasituksen määrä vaihtelee paljon. Tähän vaikuttaa mm.  se minkä tasoinen ratsastaja olemme, mikä hevonen meillä on ratsastettavana ja minkälainen harjoitus hevoselle tulee tehdä. Kuitenkin silloin kun ratsastamme kunnolla ja tehokkaasti ratsastus vaatii erittäin hyvää kuntoa. Kyseessä on taitolaji, mutta taitolaji joka vaatii hyvää lihaskuntoa ja lihasvoimaa, ja näiden täsmällistä koordinaatiokykyä. Jos tunnemme itsemme hyvin väsyneeksi tai flunssaiseksi, on selkään turha kiivetä sillä voimat varmasti loppuvat kesken. Näinä päivinä voi esimerkiksi tehdä kevyempiä harjoituksia kotona. Kevyitä harjoitusalueita, tärkeydestä tinkimättä ovat mm. tasapainoa, koordinaatiokyky ja keskivartalo. Suosittelen kaikille ratsastustuntien pitämistä välillä myös ilman hevosta, jolloin keskitytään liikeratojen harjoittelemiseen ilman hevosta. Näin saadaan ratsastajan liikeradat kuntoon oikeaoppisesti. Hevosen selässä on aina paljon muita muuttujia jotka estävät meitä keskittymästä rauhassa tarkkaan omaan lihastyöskentelyymme. Itse pyysin tälle viikolle myös yhden jumppapallo-tunnin, tällä kertaa korjasimme mm. laukassa lantion asentoa sekä sain oppia millä lihaksilla ja liikeradoilla ohjien tuntuma pidetään yllä. Näiltä tunneilta saa aina älyttömästä harjoiteltavaa arjen askareiden keskelle. Tällä hetkellä keskityn myös kävelemään niin, että se tukee ratsastuksessa päkiällä seisomista ja keventämistä. On myös olemassa muita harjoitusmetodeja ja lajeja joissa peruskunto paranee ja samalla saa vahvistettua ratsastajalle tärkeitä ominaisuuksia (Fustra, taistelulajit, tanssi ym.)
                      
Käyttäkää aikaa ja olka rohkeita kun etsitte itselleni sopivan lajin, harjoittelu tyylin ja sopivan tehon.  Vain löytämällä sopivan suhteen voimme kehittyä niin pitkälle kun mitä meissä on potentiaalia. Kuulen mielelläni teidän ajatuksia näistä aiheista ja teidän kokemuksia teille sopivista lajeista ja harjoittelu määristä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, kertomaan ja esittämään kysymyksia alle!:)


 

6. joulukuuta 2015

Lajinvaihto aikuisena

 Aikuisena emme usein ole yhtä päättömiä ja rohkeita tekemään isoja muutoksia elämässämme ja tavoitteissamme, kun mitä olemme lapsina. Lapsena uskomme että pystymme valloittamaan maailman ja voittamaan. Etenkin urheilun maailmassa ajatellaan että laji pitää aloittaa hyvin nuorena, jotta huipulle on edes pientä mahdollisuutta. Tietyissä urheilulajeissa tämä on aika pitkälti totta, etenkin sellaisissa lajeissa joissa huipulla ei enää olla n. 30 vuoden iän jälkeen (alppihiihto, telinevoimistelu). Nuorena aloittaminen on aina eduksi, mutta tärkeämpää mielestäni on  (urheilijan ja valmentajan näkkökulmasta) antaa lapselle monipuoliset fyysiset ominaisuudet nuorena, jotta jos lapselle, nuorelle tai aikuiselle syntyy halu tai pakote lajinvaihtoon niin silloin siihen on annettu mahdollisimman hyvä pohja ja mahdollisuus.

On olemassa lajeja, kuten ratsastus jossa huipulla ei tarvitse olla nuori (30v). Ratsastus vaatii taitoa, voimaa ja hyviä fyysisiä ominaisuuksia. Kaiken kaikkeaan ratsastus on kuitenkin taitolaji, jossa tuntimäärä satulassa kasvattaa ja opettaa. Lajissa on myös niin paljon muuta opittavaa kuin pelkkä ratsastustekniikka, joka vaatii vuosien taitojen harjaantumista. Juuri tämä tekee lajista mielenkiintoisen ja haastavan.
Oma lajin vaihtoni alppihiihdosta ratsastukseen tuli osittain sattumalta, osittain varmasti myös alitajuntani toi minut lajin pariin. Lapsena rakastin ratsastusta, kävin eri ratsastuskoulujen viikkotunneilla ja leireillä 6-10-vuotiaana. Olin kuitenkin niin allerginen hevosille, että minun oli pakko lopettaa tunneilla käyminen. Lapsena sydämeni kuitenkin sykki alppihiihdolle, siinä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä rakastan talvea ja lunta yli kaiken. Alppihiihto ei kuitenkaan näyttäytynyt lajikseni niin pitkäksi aikaa kun olin unelmoinut ja toivonut. Sairastelujen takia kehon kyky ei enää kestä alppihiihtoa huippu-tasolla, mutta se kestää ratsastuksen. Josta olen erittäin kiitollinen ja iloinen!

Näen paluuni ratsastukseen hienona asiana, se sopii persoonalleni hyvin. Olen urheilijamielinen ja tulen sellaisena aina pysymään. Saman aikaisesti olen herkkä ja huolehtivainen persoona, mitä tarvitaan ratsastuksessa kun työkaverina on hevonen. Ratsastus sopii keholleni hyvin, siinä ei viedä kehoa maximaaliseen pisteeseen, sekä jos sattuu sairastelu kierre, on aina paljon opittavaa ilman että tarvitsee olla hevosen selässä. Vaikka siellä aina haluaa olla. Opin tie on pitkä, jostain on aloitettava ja uskon että hyödyntäen oman urheilu-taustani, niin urheilijana kuin valmentajana ja persoonaani pystyn oppimaan paljon ja kehittymään hyväksi ratsastajaksi vielä tälläkin iällä kunnolla aloittaneena. 15-vuodessa kehittyi hyväksi laskijaksi, 10-vuodessa kehittyy kyllä ratsastuspuolellakin. 


Olkaa rohkeita ja tavoitelkaa unelmianne. Jos sisälläsi tuntuu pienikin ikävän tuntuinen tunne, että haluat vaihtaa suuntaa elämässäsi, niin kuuntele tätä tunnetta ja tee rohkea päätös. Se palkitsee!

29. marraskuuta 2015

Syksy ja ratsastuksen mahdollistaminen

 Ratsastuksen ja harjoittelun lisäksi työstän muita projekteja joiden toivon ja uskon mahdollistavan ratsastukseni nyt ja tulevaisuudessa. Urheilu ei ole halpaa, etenkään ratsastus ja mitä korkeammalle tasolle- ja ammattimaisemmin urheilee, sitä kalliinmaaksi laji käy ja sitä vähemmäksi käy aika olla töissä. Joten itse olen lähtenyt etsimään yhteistyökumppaneita ja samalla miettimään miten voisin hyödyntää lajiani ja tarinaani edistääkseni tätä asiaa.
Olen itse hyväntekijä, minulla on aina tarve ajatella vähävaraisia ja huonoissa oloissa eläviä ihmisiä. Tästä johtuen en näe itseäni vain urheilemassa, ellen saa siitä jotakin hyötyä irti myös muille, esim. jakamalla ja luomalla kannustavaa tarinaa. Opiskelen yliopistolla kehitysmaatutkimusta täyttääkseni tämän aukon itsessäni, palasin myös urheilun pariin ratsastuksella aktiivisesti, sillä ilman opintojani ja urheilua en pysty elämään.
 
Minulla on muutama tuttu joka on innostunut tarinastani ja kannustanut minua jakamaan sitä ja näyttämään kuinka paljon teet töitä asioiden eteen. Itse olen pitkään ollut hyvin some-vastaava (älypuhelin tuli elämääni vasta vuosi sitten) enkä ole koskaan välittänyt kertoa elämästäni kuin lähipiirilleni. Monien kannustuksien jälkeen tajusin, että voisin inspiroida ihmisiä tarinallani ja rohkaista muitakin menemään unelmiaan kohti, vaikka se on pelottava ja polku on tuntematon. En vieläkään tiedä miten tämä tehdään, tai mitä eri osa-alueita tarinastani lähden jakamaan ja hyödyntämään innostuksen jakamisessa, mutta aika sen varmasti näyttää.
Viime keväällä/loppu talvesta päätin että haluan lähteä täysillä ratsastukseen mukaan, ja se tulee vaatimaan yhteistyökumppaneita ja taloudellista tukea. Lähipiirissäni ei kenelläkään ole moisesta kokemusta, mutta serkku osasi neuvoa että pystytä some-kanavia ja hanki lukijoita ja seuraajia, se kiinnostaa yrityksiä. Joten aloitin itselleni tutuimmalla facebook-sivujen luomisella, tämän jälkeen pystytin blogin, instagramin ja viimeisenä twitter-tilin. Nyt vasta tuntuu että pystyn luontevasti näitä 4 kanavaa pyörittämään kutakuinkin säännöllisesti, tosin paljon on asioita joita vielä haluan opetella niiden käytöstä.
Some-kanavien pystytyksen jälkeen alkoi yhteistyökumppaneiden etsiminen, loppu keväästä etsin yrityksiä ja kontaktoin muutamia. Mukaan yhteistyöhän lähti upeasti kaksi yritystä, toinen iso ja toinen startup-yritys, Laakkonen ja Coach4Pro. Yhteistyöt ovat pienimuotoisia, mutta ovat aivan mahtava osoitus minulle tuesta ja toimivat upeana ponnahduslautana uusien yhteistyökumppaneiden löytämiseen. Tämä näyttää että minuun jo uskotaan ja teen asioita ammattimaisesti ja kunnolla.

Kesällä työstin uusia yhteydenottoja, kunnes tapasin upean 19-vuotiaan tytön, joka purjehduspuolella pyöritti parinsa kanssa yhdessä heidän koko yhteistyö-ja rahotus puolta. Summat olivat isoja, sillä tavoitteena oli RIO:n olympialaiset. Näitä neuvoja lähdin toteuttamaan ja konseptin muutokseen meni minulla yli 3kk. Nyt olen vihdoin pari viikkoa sitten aloittanut aktiivisesti yritysyhteydenotot ja brändini luomisen. Työtä on paljon, ja se tuntuu välillä mahdottomalta. Samalla opin älyttömästä, ylitän itseni sekä saan myös onnistumisia. Tavoitteena on tapaaminen, ja yksi tapaaminen on jo lyöty lukkoon, syntyykö siitä yhteistyö, sitä ei vielä tiedä, mutta ensi askel on voitettu. Palaan ensi vuonna näihin kuvioihin tarkemmin, ja toivottavasti silloin on jo muutama uusi yhteistyö alla, ja voin jakaa kokemuksiani enemmänkin näiden osalta.

Tekemällä oppii, yrittäjyys on rohkeita ratkaisuja, usko itseesi ja unelmiisi. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

22. marraskuuta 2015

Vakituinen valmennus ja kisaaminen 2016

Vihdoin on koittanut se aika jota olen pitkään odottanut. Säännöllinen valmentautuminen, joka viikko. Edellisten 3 vuoden suhteellisen aktiivisten ratsastus vuosien aikana on ollut monenlaista valmennusta, säännöllisyyttä vaihdellen. Edellisenä kesänä treenattiin paljon ja valmennusta oli suhteellisen säännöllisesti, käytiin myös leirillä Xeten kanssa. Taloudellisista syistä valmentauduin noin kahden-kolmen viikoin välein, jonka välissä treenasin uudet haasteet kuntoon. Tämä malli toi myös hyvää kehitystä ja mahdollisti hyvin itsenäisen ajatuksen kehittymisen, kuitenkin on tärkeää olla valvotun silmän alla useammin, jotta ei pääse kehittymään turhaan vääriä toimintamalleja.

3 vuoteen on mahtunut useampi valmentaja, muutoksia on tullut mm. maantieteellisistä syistä sekä taloudellisista syistä. Urheilija-valmentaja suhteen tulee toimia ja kannustan kaikkia aktiivisesti etsimään se itselleen kunakin aikana sopiva valmentaja. Tärkeää on mm. Valmentajan tieto-taito, teidän välinen yhteisymmärrys sekä persoonallisuuksien jonkinnäköinen yhteensopivuus.

Nyt ollaan Tikan Sonin kanssa tehty noin 2kk töitä ratsastukseni eteen. Aloitettiin jumppapallo-tunneilla kun olin vielä loukkaantuneena lokakuun alussa ja nyt ollaan jo viitisen viikkoa oltu ratsailla ja fiilis on mitä mahtavin. Sonilla on minulle sopiva tapa opettaa, jolloin tunnin aikana saamme paljon aikaan. Keskustelemme paljon jotta minäkin ymmärrän miksi jotakin asiaa tehdään. Urheilijana minulle on tärkeä tietää mitä valmentajani suunnittelee ja haluan ymmärtää miksi jotakin tehdään ja minkälaisia tavoitteita voimme asettaa. Tällä hetkellä olemme sopineet että Soni käy kerran viikossa valmentamassa minua ja Xetteä, tähtäimenä kehittyä niin paljon kun pystymme ennen 2016 kesän kisakautta. Xettelle tulee siis ainakin yksi kisakausi vielä, sillä Xetellä on paikat kunnossa ja energiaa riittää.


Xeten kanssa on kyseessä Koulukisat. Unelmani ja sydämeni on kuitenkin estepuolella, joten työstän kokoajan sen eteen että pääsen myös valmentautumaan estepuolella säännöllisesti. Tällä hetkellä mennään kuitenkin vielä Xetellä ja viikoittaisella valmennuksella koulua ajatellen. Xetellä hypin 50-70cm esteitä silloin tällöin ja jos Xeten jalat pysyvät kunnossa saatetaan kesällä käydä jotakin 70-80cm estekisoja, jotta saadaan kokemusta ja hauskuutta ohjelmaan!

Tällä hetkellä työstän kovasti yhteistyötä eri tahojen kanssa, sekä samalla pyrin luomaan inspiroivan brändin ja tarinan ratsastukseni ympärille jonka haluan rohkaisevan Suomalaisia ja aikuisia tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan. Jos ja kun saadaan asioita eteenpäin, tavoitteena on tietenkin heti lisätä valmentautumista sekä päästä aktiivisesti estepuolelle mukaan. 

Uskokaa itseenne ja tehkää rohkeita ratkaisuja unelmienne eteen!