Fiilistelyä opitusta ja muistoja vanhalta tallilta

Viime viikonloppuna kävin pyörähtämässä sekä Horse Showssa että vanhalla tallillamme Veikkolassa Stall Sandbackenilla, katsomassa 1-tason koulukisoja. Horse Show on mahtava tapahtuma, jossa näkee upeita suorituksia ammattilaisilta ja saa mahdottomasti inspiraatiota omaan tekemiseen. Halusin kuitenkin hyödyntää viikonlopun fiilikset myös siihen että muistelen omaa ratsastus polkuani ja sitä tietä, jonka olen lyhyessä ajassa onnistunut kulkemaan. 

Viikonloppu alkoi lauantaina fiilistelyllä aurinkoisessa säässä Veikkolassa. Stall Sandbackenilla ja itselläni on paljon yhteisiä kokemuksia. Olen nuorena lapsena, alle 10-vuotiaana käynyt siellä ratsastustunneilla ja leirillä. Muistan kun sain yhdellä leirillä laukkakisaan tallin isoimman ja laukkailu innokkaimman hevosen, ja itse en silloin yhtään tykännyt hevosista. Tykkäsin vaan shettis Paavosta, pieni ja vaaraton. En muista miten kisa loppui, mutta muistan että olin kauhusta kankea, kun hevonen halusi mennä täysillä ja itse yritin vain himmata ja pysäyttää hevosen, mutta huonolla menestyksellä. 

10-vuoden laji tauon jälkeen  palasin tallille, äitini kautta joka aloitti ratsastuksen heti uudestaan kun minun alppihiihtoni loppui. Xette heppa, joka siis nyt asuu Ylästössä ja jolla itse ratsastan ja kisaan löytyi myös sitä kautta. Kun Xette tuli meille, se asui muutamanvuoden muistaakseni vielä Stall Sandbackenilla, jossa monet yhteiset kokemukset ja opit on saatu. Silloin me olimme vielä kokenemattomampia, ja pitkä tauko lajiin vaikutti myös, ja Xette osasi tarjota haasteita pöhkönä täysverisenä. Nyt ollaan itsekin opittu huikeasti, paljon enemmän on vielä opittavaa edessä, onneksi näin. Xettekin on rauhoittunut ja tervehtynyt erittäin upeaksi ratsastuskumppaniksi ja ystäväksi.

Oma ratsastus taso kun vielä on suhteellisen matala ja silmä osaa erottaa vain tietynlaisia virheitä ratsukosta, niin tykkään katsoa useasti myös matalemman tason-kisoja. Silloin oma silmä kehittyy, kun oikeasti vielä ymmärtää mikä meni hyvin, mikä huonosti ja osaa myös löytää syyn tapahtuneelle. Yritän tässäkin asiassa olla hyppimättä liian korkealle liian nopeasti, jotta ei jää tärkeitä oppeja välistä pois.

Sandbackenilla tallin henkilökunta on minulle erittäin tuttu ja olen saanut tytöiltä siellä mahdottomasti oppeja. Keväällä kävin estetunneilla siellä ja starttasin myös tallin seuran järjestämiin kisoihin tallilla, joissa sijoituttiin Japen kanssa toisiksi. Siitä se esteinto varsinaisesti alkoikin ja tähtäimessä on päästä estepuolelle mahdollisimman pian, sillä siinä sytyn henkiin ja saan toteuttaa itseäni täysin ja täysillä. Muistuttaa itseäni vauhtilajeista ja syöksylaskusta, jota rakastin allpihiihtopuolella.

Välillä pitää pysähtyä, nauttia ja katsoa taaksepäin. Elämässä tulee aina olemaan uusia haasteita, ja ratsastuksen parissa oppiminen on ikuista. On liian helppoa jäädä ajatukseen että en vielä osaa tarpeeksi ja että minulla on tuhannesti opittavaa jäljellä, se voi olla tuskainen tie. Muistetaan siis se matka joka ollaan tähän hetkeen tultu, mistä lähdettiin ja paljon ollaan jo opittu. Sen palapelin päälle voimme vastaanottaa uutta tietoa ja uusia kokemuksi, jotka joka kerta kasvattavat meitä ja antavat lisää omaan tietopankkiimme.