15-5-15 Kun hommat ei skulaa

Tässä rennompi setti, fiiliksien vuodatusta päivän menosta setistä.

Tänään aamusta asti ollu väsyny fiilis. Keho ei oikee toimi, se palautuu vieläkin illalla eilisistä 3 treenistä (2 ratsastusta, joista 1 valmennus ja lisäks 75min tanssitunti) ja tämän johdosta mieli ei pysy mukana eikä positiivisena tänään. Tätä tietenkin tarkoittaa se kun treenaa kunnolla ja fyysiikka mielessä tää on hyvää ja kehittävää. Muttä tänään aikatulut eläny ja hommat menny ihan miten sattuu muutenkin, ja illan este treeneistä ei tullu yhtikäs mitään. Mulla ei ollu mitään käsitystä kehostani, missä se on ja mitä se tekee ja se tuntuu myös täysin tunnottomalta. Tän kukkuraks päänsärky alko ennen tuntia ja se vie kehon viimesimmänkin keskittymiskyvyn. Tunnilla ahisti eniten se et en vaa tajunnu miten ratsastaa ja missäkohtaa mitäki pitää tehä, jonka takia en osannu tehä mitään. Kokenu Jappekin jätti monta monta kertaa hyppäämättä ku en osannu myödätä. No sitte tunti loppu, ja hiffasin mitä teen eritavalla: ohjat on pidemmät, en pidä käsiä kiinni kaulalla ja seurauksena en koskaan myötää. Hyppäsin sitte yhen esteen vielä ja se menikin hyvin.

Jälkeenpäin puineena oppi oli että en vielä osaa. Moni asia oli eritavalla ku aikasemmilla tunneilla. Alussa tehtiin itse lämpät, ei ohjattuja. Ei ollu maapuomeja, eli en tienny missä myödätä ja kuinka pitkään istua alhaalla. Näitä asioita en vielä osaa tehä ilman ohjeistusta, ja saas nähä miten kisat menee ku en osaa näitä tehä kunnolla. Myös tajusin, et ei se varmaa menny nii hunosti ku luulin, hypin kuitenki esteiden yli ilman suurempia ongelmia alussa. Vaikka tuntuu että ei oo tatsia, niin se varmaan johtu siitä kun en tunne kehoa hyvin tällä hetkellä.

Nyt uinumaan, ja aamulla venytellään ja herätellään kehoa, jotta se toimis iltapäivän koulukisoissa.

Tälläsessa ikävällä ja väsyneellä keholla, mielellä ja fiiliskelläkin joskus joutuu tekee hommia kun treenataan paljon. Se on aina huonoksi meille ja hevoselle, mutta se ei kuitenkaan ole väärin. Pitää vain yrittää muistaa, että se ei tarkota että me ei osata ja että hommat pitäis lopettaa. Se ei myös tarkota että treeni oli turha, vaikka fiilis ei oo hyvä ja keho ei toimi kuten ollaan totuttu. Kisapäivällekkin voi sattua tämmönen olo, ja sillon on hyvä että itse tiedostaa sen ja että hevonen myös tuntee tällaiset päivät entuudestaan.

Nyt menen nukkumaan, edelleen aivot ja tunne negatiivisena ja päänsärky päällimmäisenä mielessä. Asialle ei antauduta, vaan ennen nukahtamista sängyssä hoen positiivisia sanoja, ja hengittelen syvään ja rentoutan kehon niin hyvin kuin pystyn. Näin autan mieltä ja kehoa palautumaan nopeammin. Vaikka vaikutus ei tunnu vielä illalla, se vaikuttaa lopputulokseen.