Syksy ja ratsastuksen mahdollistaminen

 Ratsastuksen ja harjoittelun lisäksi työstän muita projekteja joiden toivon ja uskon mahdollistavan ratsastukseni nyt ja tulevaisuudessa. Urheilu ei ole halpaa, etenkään ratsastus ja mitä korkeammalle tasolle- ja ammattimaisemmin urheilee, sitä kalliinmaaksi laji käy ja sitä vähemmäksi käy aika olla töissä. Joten itse olen lähtenyt etsimään yhteistyökumppaneita ja samalla miettimään miten voisin hyödyntää lajiani ja tarinaani edistääkseni tätä asiaa.

Olen itse hyväntekijä, minulla on aina tarve ajatella vähävaraisia ja huonoissa oloissa eläviä ihmisiä. Tästä johtuen en näe itseäni vain urheilemassa, ellen saa siitä jotakin hyötyä irti myös muille, esim. jakamalla ja luomalla kannustavaa tarinaa. Opiskelen yliopistolla kehitysmaatutkimusta täyttääkseni tämän aukon itsessäni, palasin myös urheilun pariin ratsastuksella aktiivisesti, sillä ilman opintojani ja urheilua en pysty elämään.

 

Minulla on muutama tuttu joka on innostunut tarinastani ja kannustanut minua jakamaan sitä ja näyttämään kuinka paljon teet töitä asioiden eteen. Itse olen pitkään ollut hyvin some-vastaava (älypuhelin tuli elämääni vasta vuosi sitten) enkä ole koskaan välittänyt kertoa elämästäni kuin lähipiirilleni. Monien kannustuksien jälkeen tajusin, että voisin inspiroida ihmisiä tarinallani ja rohkaista muitakin menemään unelmiaan kohti, vaikka se on pelottava ja polku on tuntematon. En vieläkään tiedä miten tämä tehdään, tai mitä eri osa-alueita tarinastani lähden jakamaan ja hyödyntämään innostuksen jakamisessa, mutta aika sen varmasti näyttää.

Viime keväällä/loppu talvesta päätin että haluan lähteä täysillä ratsastukseen mukaan, ja se tulee vaatimaan yhteistyökumppaneita ja taloudellista tukea. Lähipiirissäni ei kenelläkään ole moisesta kokemusta, mutta serkku osasi neuvoa että pystytä some-kanavia ja hanki lukijoita ja seuraajia, se kiinnostaa yrityksiä. Joten aloitin itselleni tutuimmalla facebook-sivujen luomisella, tämän jälkeen pystytin blogin, instagramin ja viimeisenä twitter-tilin. Nyt vasta tuntuu että pystyn luontevasti näitä 4 kanavaa pyörittämään kutakuinkin säännöllisesti, tosin paljon on asioita joita vielä haluan opetella niiden käytöstä.

Some-kanavien pystytyksen jälkeen alkoi yhteistyökumppaneiden etsiminen, loppu keväästä etsin yrityksiä ja kontaktoin muutamia. Mukaan yhteistyöhän lähti upeasti kaksi yritystä, toinen iso ja toinen startup-yritys, Laakkonen ja Coach4Pro. Yhteistyöt ovat pienimuotoisia, mutta ovat aivan mahtava osoitus minulle tuesta ja toimivat upeana ponnahduslautana uusien yhteistyökumppaneiden löytämiseen. Tämä näyttää että minuun jo uskotaan ja teen asioita ammattimaisesti ja kunnolla.

Kesällä työstin uusia yhteydenottoja, kunnes tapasin upean 19-vuotiaan tytön, joka purjehduspuolella pyöritti parinsa kanssa yhdessä heidän koko yhteistyö-ja rahotus puolta. Summat olivat isoja, sillä tavoitteena oli RIO:n olympialaiset. Näitä neuvoja lähdin toteuttamaan ja konseptin muutokseen meni minulla yli 3kk. Nyt olen vihdoin pari viikkoa sitten aloittanut aktiivisesti yritysyhteydenotot ja brändini luomisen. Työtä on paljon, ja se tuntuu välillä mahdottomalta. Samalla opin älyttömästä, ylitän itseni sekä saan myös onnistumisia. Tavoitteena on tapaaminen, ja yksi tapaaminen on jo lyöty lukkoon, syntyykö siitä yhteistyö, sitä ei vielä tiedä, mutta ensi askel on voitettu. Palaan ensi vuonna näihin kuvioihin tarkemmin, ja toivottavasti silloin on jo muutama uusi yhteistyö alla, ja voin jakaa kokemuksiani enemmänkin näiden osalta.

Tekemällä oppii, yrittäjyys on rohkeita ratkaisuja, usko itseesi ja unelmiisi. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Vakituinen valmennus ja kisaaminen 2016

Vihdoin on koittanut se aika jota olen pitkään odottanut. Säännöllinen valmentautuminen, joka viikko. Edellisten 3 vuoden suhteellisen aktiivisten ratsastus vuosien aikana on ollut monenlaista valmennusta, säännöllisyyttä vaihdellen. Edellisenä kesänä treenattiin paljon ja valmennusta oli suhteellisen säännöllisesti, käytiin myös leirillä Xeten kanssa. Taloudellisista syistä valmentauduin noin kahden-kolmen viikoin välein, jonka välissä treenasin uudet haasteet kuntoon. Tämä malli toi myös hyvää kehitystä ja mahdollisti hyvin itsenäisen ajatuksen kehittymisen, kuitenkin on tärkeää olla valvotun silmän alla useammin, jotta ei pääse kehittymään turhaan vääriä toimintamalleja.

3 vuoteen on mahtunut useampi valmentaja, muutoksia on tullut mm. maantieteellisistä syistä sekä taloudellisista syistä. Urheilija-valmentaja suhteen tulee toimia ja kannustan kaikkia aktiivisesti etsimään se itselleen kunakin aikana sopiva valmentaja. Tärkeää on mm. Valmentajan tieto-taito, teidän välinen yhteisymmärrys sekä persoonallisuuksien jonkinnäköinen yhteensopivuus.

Nyt ollaan Tikan Sonin kanssa tehty noin 2kk töitä ratsastukseni eteen. Aloitettiin jumppapallo-tunneilla kun olin vielä loukkaantuneena lokakuun alussa ja nyt ollaan jo viitisen viikkoa oltu ratsailla ja fiilis on mitä mahtavin. Sonilla on minulle sopiva tapa opettaa, jolloin tunnin aikana saamme paljon aikaan. Keskustelemme paljon jotta minäkin ymmärrän miksi jotakin asiaa tehdään. Urheilijana minulle on tärkeä tietää mitä valmentajani suunnittelee ja haluan ymmärtää miksi jotakin tehdään ja minkälaisia tavoitteita voimme asettaa. Tällä hetkellä olemme sopineet että Soni käy kerran viikossa valmentamassa minua ja Xetteä, tähtäimenä kehittyä niin paljon kun pystymme ennen 2016 kesän kisakautta. Xettelle tulee siis ainakin yksi kisakausi vielä, sillä Xetellä on paikat kunnossa ja energiaa riittää.

Xeten kanssa on kyseessä Koulukisat. Unelmani ja sydämeni on kuitenkin estepuolella, joten työstän kokoajan sen eteen että pääsen myös valmentautumaan estepuolella säännöllisesti. Tällä hetkellä mennään kuitenkin vielä Xetellä ja viikoittaisella valmennuksella koulua ajatellen. Xetellä hypin 50-70cm esteitä silloin tällöin ja jos Xeten jalat pysyvät kunnossa saatetaan kesällä käydä jotakin 70-80cm estekisoja, jotta saadaan kokemusta ja hauskuutta ohjelmaan!

Tällä hetkellä työstän kovasti yhteistyötä eri tahojen kanssa, sekä samalla pyrin luomaan inspiroivan brändin ja tarinan ratsastukseni ympärille jonka haluan rohkaisevan Suomalaisia ja aikuisia tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan. Jos ja kun saadaan asioita eteenpäin, tavoitteena on tietenkin heti lisätä valmentautumista sekä päästä aktiivisesti estepuolelle mukaan. 

Uskokaa itseenne ja tehkää rohkeita ratkaisuja unelmienne eteen!

Maastakäsittely päivä- Equus Finland

Eilen tallillamme kävi Equus Finland, Jenny Ahlroth pitämässä maastakäsittely päivän. Pitkä päivä olikin, aloitimme klo 10 ja vasta neljän jälkeen olin matkalla kotiin. Päivä oli erittäin mielenkiintoinen! Aloitimme luennolla ja keskustelulla, jossa kävimme läpi Monty Roberts- koulutustapaa sekä keskustelimme paljon hevosen luontaisesta kommunikoinnista, sen aisteista ja näkökentästä sekä erilaisista tavoista joilla voimme itse vaikuttaa ja kommunikoida hevosen kanssa.

 Itse en ole liiakseen vielä ehtinyt oppia hevosen luontaista tapaa kommunikoida, enkä tiennyt kaikkea näkökentästäkään, joten paljon hyviä, erittäin mielenkiintoisia ja hyödyllisiä oppeja tuli esille. Esimerkiksi se että hevonen on hyvin toispuoleinen ja sen aivot toimivat hyvin eritavalla kun meidän. Oikealla silmällä se näkee oikean sivun ja tällä puolella nähdyt ja turvalliseksi opituista asioista vain 20% siirtyy vasemmalle puolelle tietoon ja käyttöön. Joten toteaminen että kentän laidalla roikkuva toppatakki ei ole vaarallinen kierrosta vaihtaessa, ei ole itsestään selvyys. 

Keskustelimme myös aiheista kuten lauman tärkeydestä, reaktio eläimestä, pakenemisesta- ja taistelusta,  siitä kuinka herkästi hevonen häiriintyy ja paineen myötäämisestä.

Itselleni oli havainnollista taas päästä hieman lähemmäksi hevosen herkyyttä, ja samalla ymmärtää syvemmin myötäämisen merkitystä. Oli myös erittäin hyvä saada taas uutta tuulta ja innostusta maastakäsittelyyn. Kesällä teimme Xeten kanssa paljon yhteisiä asioita ja harjoituksia ratsastuksen lisäksi, nyt loukkaantumiseni myötä se hieman väheni. Mutta nyt ohjelmaan tulee taas säännöllisemmin suunniteltua maastakäsittelyä. Oli myös erittäin ihanaa saada talliväkeä koolle ja keskustella näistä aiheista, tällaista voisi kyllä tehdä ilman että on koulutuskaan kyseessä. Jakaa enemmän ajatuksia ja oppeja muiden ratsastus ihmisten kanssa.

Keskusteluiden ja pienen ruokailun jälkeen oli vuorossa käytännön harjoittelu, joka aloitettiin ensin ihmisten kesken. Oltiin pareittain, toinen sai olla ihminen ja toinen hevonen ja tässä harjoiteltiin kehon ja riimunnarun käyttämistä. Olen yllättynyt kuinka hyvin tässäkin lajissa voi ihmiselle havainnollistaa näitä asioita tämän tyylisillä harjoitteilla. Ja sitten miettii että se hevonen on hyyyvin paljon herkempi!

 Maastakäsittelyä tehdään Dually-koulutusriimulla, Riimun tarkoitus on luoda paine nenäpiin kohdalle. Erona normaaleihin riimuihin on se että paine ei tule niskaan, ja paine myötää jo heti hevosen tehdessä oikein, se antaa siis hieman anteeksi ihmisen myötäämisen virheille ja hitaudelle. Itse ostin yhden koulutus riimun Vepsältä kesällä, ja vielä etenen sillä. Dual-riimu olisi kyllä erittäin tervetullut, mutta on sillä hintaakin.

Lopuksi työskentelimme vuorotellen omien hevostemme kanssa, tehden muutamia alkutason harjoitteita, joiden tehtävänä on luoda selkeät raamit ihmisen ja hevosen välille. Harjoitteet perustuvat siihen että hevonen seuraa sinua oikealla paikalla ja oikeassa linjassa, peruuttaa ja kääntyy niin että tila pysyy. Tavoite on päästä pois paineenkäytöstä, niin että hevonen liikkuu pelkästään kehonkielestämme. Pitää laittaa omaan alitajuntaan hiljaseksi tavoitteeksi että Xette, täykkäri tamman kanssa saataisiin hommat toimimaan ilman riimujakin;)

Kirjoittelen joskus enemmän meidän maastakäsittely sessioista ja fiiliksistä miten ne on vaikuttanu ratsastukseen. Ensi viikolla kirjoittelen uusista tuulista ja siitä mitä tällä hetkellä arjessani tapahtuu harjoittelun ja tavoitteiden toteuttamisen parissa.

Käy tutustumassa Equus Finalndin  enemmän: http://www.fin.equusfinland.com/jenny.html

Videolla näette koulutusvälineet, Dual-koulutusriimun ja liinan joka on vähintään 6m pitkä.

Kaikki irti valmennuksesta

Valmennuksesta kannattaa aina pyrkiä ottamaan kaikki irti. Itselläni tämä halu saada kaikki mahdollinen irti yhdestä valmennuksesta ratsastuksen puolella sai alkunsa siitä, että minulla oli varaa ottaa valmennuksia vain kerran kahdessa tai kolmessa viikossa, joten kaikki piti pistää muistiin, jotta pystyisin harjoittelemaan laadukkaasti yksin valmennuksienkin välissä.

Tällä hetkellä valmentaudun kerran viikossa, ja välillä tuntuukin että eihän tuossa välissä ehdi tarpeeksi harjoitella yksin. Vaikka se ei ole totta, sillä on aina plussaa ratsastaa valvovan silmän alla.

Harjoituksiin kannattaa ja tulee valmistautua kunnolla, harjoitusten aikana tulee keskittyä tekemiseen ja pyrkiä löytämän se oikea tunnetila itsessään ja hyvä yhteys hevoseen, harjoituksen jälkeen kannattaa vielä kerrata jotta läpikäydyt asiat varmasti jäävät mieleen.

Alkulämmittely kannattaa toteuttaa lajinomaisesti, ja mahdollisimman helposti. Alkulämmittelyn toteutukseen vaikuttaa moni seikka ja ympäristö jossa se tehdään. Sen olisi kuitenkin hyvä sisältää yleinen kehoa lämmittelevä osuus (esim. pyöräily tai hölkkä), hermostoa ja mieltä herättelevä osuus sekä lyhyet ja dynaamiset venyttelyt. Tämän lisäksi on hyvä käydä mielessä läpi mitä viimeksi on harjoiteltu, ja mihin tällä kertaa keskitytään. Näin mahdollistetaan se että keho ja mieli toimii heti ratsastuksen alusta asti, eikä aikaa kulu hevosen selässä myös oman kehon ja mielen herättelemiseen. 

Itse jumppaan tällä hetkellä selkää ja keskivartaloa paljon ennen ja jälkeen ratsastuksen, sillä se jumiutuu muuten pahasti. Käytän hyödykseni mm. rullaa ja pilatespalloa, suosittelen! Toimivat myös kehonhuollossa mainiosti. 

Valmennuksen alkaessa olisi hyvä että hevosen kanssa on jo lämmitelty ja yhteistyölöydetty, jotta kun valmentaja saapuu paikalle harjoitukset voidaan aloittaa heti. Jos oma keho tai hevonen ei ole valmis, joudutaan valmentautumis aikaa käyttämään turhaan tähän, myös valmentajan antamat neuvot ratsastajalle on helpompi toteuttaa kun keho on jo toimintavalmis ja herkkä. Parasta treenaaminen on sillon kun saa tsempattua itselleen fiiliksen, jossa tietää tekevänsä parhaimpansa ja yrittää tehdä kaiken keskitetysti. Tämä tunne usein on sellainen, että maailmasta katoaa kaikki muu kuin se mitä juuri teet hevosesi kanssa. 

Valmennuksen jälkeen voi valmentajan kanssa kerrata mitä tunnilla tehtiin, miksi ja miten harjoitteet sujuivat. Tämän lisäksi on hyvä käydä läpi että mitä ratsukko nytten harjoittelee ennen seuraavaa valmennusta. Itselläni tuli mm. viimeksi kevennys kielto:D Saan toki ravata, mutta tietyllä tavalla jotta saadaan keho oppimaan käyttämään oikeita lihaksia. Tämän jälkeen kirjoitan vielä kotona ylös tunnilla opitut asiat ja mitä tulee harjoitella, jotta varmasti muistan. Omaa edistystä ja ajatusmaailman muuttumista on myös mukava seurata jälkikäteen. Itse aloitin äskettäin ratsastus päiväkirjan, jonne kirjaan sekä valmennuksien että omien ratsastuksien oppeja ja fiiliksiä.