Heippa kaikki ihanat lukijat! Perjantaina kävi hassusti ja päädyin sitten valmennukseen ilman satulaa Xeten kanssa. Mutta sehän olikin aivan huippua!Itse rakastan kaikkea pikkupiiperrystä, spesifiä pikku tarkkaa harjoittelua. Oli kyseessä sitten laji kuin laji. Ratsastaessa olen aina ihmetellyt kun valmentajat sanoo siitä että "nyt kun mietitte millon pääsette oikeest ratsastamaan, niin tää on juuri sitä oikeeta ratsastamista" Ja niin minustakin. Ei se suoraan vain ravin ja laukanmeneminen mitään ole, nimenomaan pienten asioiden jatkuva hiominen on se jolla "ladasta saadaan mersu", niinkun Kyra Kyrklund joskus sanonut.
Mutta takaisin valmennukseen. Siinä sitten kun valmentaja teki mielessään uutta suunnitelmaa (tämäkin osoittaa valmentajan ammatitaidon, kun hän on kykeneväinen toimimaan muutosten keskellä), syntyi erittäin mielenkiintoinen ja antoisa tunti. Kentän pintakin oli huono, joten ei hävitty juuri mitään senkään suhteen. Päästin keskittymään tarkasti kehon asentoon, käsien tuntumaan, istuinluiden liikkeisiin ja hevosen liikkeiden tunnistamiseen.
Apuna käytettiin tötsiä, niin suorien luomiseen kuin ympyröiden tekemiseen. Tötsistä saa hyviä linjoja, jos on sellainen kenttä kun esim. meillä jossa ei ole selkeitä suoria. Ensin mentiin suoraan ja pidettiin ohjastuntuma hyvänä. Tässä kohtaa huomattiin että lyhennän oikean kylkeni jolloin oikea istuinluu jää hieman kevyeksi, jolloin kosketus hevoseen on heikompi verrattuna vasempaan puoleen. Siinä sitten pidennettiin oikeaakylkeä ja painettiin oikea isutinlaa alemmas.
Seuraavaksi tehtiin pohkeenväistöjä suoralla. Etujalat kulkien suoralla linjalla, hevosen takaosan ollessa ulkona. Tässä sai heti hevoselta palautteen jos oikea kylki pääsi lyhentymään, sillä heppa karkas sitten ulos linjalta kun mentiin vasenta kierrosta. Sit ravailtiin ympyrällä, jossa keskityttiin taas siihen että uskaltaa tiputtaa sisäistuinluun käännökseen, ja tietenkin vasen toimi mulla luonnostaan, mutta oikeelle en meinaa uskaltaa tiputtaa ja kaartaa sisälle käännökseen.
Tässä pientä maistiaista siitä mitä me touhutaan meijän tunneillä. Pieniä asioita, joista ajanmittaan kehittyy tasapainoa niin rastastajalle kuin hevoselle, tietotaitoa liikkeiden yhdistymisestä, vaikutuksista ja syy-seuraus suhteista. Tärkeää tunneilla on myös palkitseminen, niin hevosen kuin ihmisen. Näin homma pysyy hauskana, ja muistaa nauttia opitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti