Elämän pohdintaa

Viime kuukausi ja etenkin tämän viikon työreissu täällä Åressa, Ruotsissa on pistänyt miettimään. Rakastan ratsastusta ja haluan kehittyä. Seuraan ihmisiä joilla on tähän hyvät puitteet ja mahdollisuudet ja toivoisin itselleni samaa. Oikeassa elämässä tilanne on kuitenkin toinen. Minulla ei ole puitteita ja mahdollisuuksia siihen mitä urheilulle haluaisin antaa, resurssit tulevat eteen ja samoin myös oma persoonani ja se mitä haluan elämältä. Haluan rakentaa elämän, josta nautin. Elämän jossa saan ratsastaa ja opiskella kehitystutkimusta.  Elämän jossa on aikaa ystäville ja perheelle, sekä muiden auttamiselle.

Olen sen verran kokenut urheilija, että tiedän jos haluaa huipulle on sille kyettävä antamaan kaikkensa. Ihminen pystyy mielestäni kyllä opiskelemaan ohella, rauhallisella tahdilla. Mutta kuvioon ei mahdu talouden pyörittäminen ratsastuksen ja opintojen ohella. Jos huipulle haluaa.

Itse nautin oppimisesta ja kehittymisestä ja siksi on niin helppo jäädä koukkuun harjoitteluun ja unohtaa kaikki muut elämän osa-alueet. Itselleni opinnot ovat kuitenkin niin tärkeitä, että jos ne eivät edisty, en ole itseeni tyytyväinen. Tänä keväänä edessä on pääsykokeet, joten nyt se opiskelu aika todellakin pitäisi osata repiä jostain! Mutta kun tekee kahta työtä, ja eteen tuli upea ratsastus mahdollisuus, niin opinnot kyllä kärsivät. Että mitäs nyt tehtäisiin?

Elämä ratsastaen ja opiskellen on mahdollista, jos taloudellinen tuki on hyvä. Silloin jää aikaa opinnoille, somenpyörittämiselle ja ystäville. Tämä unelma on kuitenkin vielä kaukana, taloudellisen tuen osalta, joten nyt pitää tehdä päätös, paljon voin antaa ratsastukselle tällä hetkellä, sellaisella tavalla että elämän muut osa-alieet pysyvät tasapainossa ja että tehty työ tuottaa tulevisuudessa tulosta sen eteen, että tämä ratsastus – opinnot (tulevaisuudessa työ kehityksen aprissa) on mahdollista.

Haluamme usein kiirehtiä, sillä olemma janoisia tulevaisuudelle ja kehityskelle. Vaikeinta onkin malttaa rakentaa pohja kunnolla, jotta saamme rakennettua kestävän pohjan. Tämä pätee urheilussa kuin urheilussa, yritys elämässä ja monessa muussa asiassa. Malttia on valttia.

Nyt pitää hetki vielä pohtia, laskea budjetteja ja suunnitella ajankäyttöä. Tämän jälkeen täytyy tehdä rohkeita päätöksia suuntaan tai toiseen. Kun päätös on tehty, sitoudutaan siihen kunnialla. Oli päätös mikä tahansa.

 Miten teillä sujuu arjen, opintojen ja ratsastuksen yhteen sovittamien? Onko ajan käytön kanssa haasteita tai mielenkiintoisia kommelluksia näissä asioissa?