Syksy ja ratsastuksen mahdollistaminen

 Ratsastuksen ja harjoittelun lisäksi työstän muita projekteja joiden toivon ja uskon mahdollistavan ratsastukseni nyt ja tulevaisuudessa. Urheilu ei ole halpaa, etenkään ratsastus ja mitä korkeammalle tasolle- ja ammattimaisemmin urheilee, sitä kalliinmaaksi laji käy ja sitä vähemmäksi käy aika olla töissä. Joten itse olen lähtenyt etsimään yhteistyökumppaneita ja samalla miettimään miten voisin hyödyntää lajiani ja tarinaani edistääkseni tätä asiaa.

Olen itse hyväntekijä, minulla on aina tarve ajatella vähävaraisia ja huonoissa oloissa eläviä ihmisiä. Tästä johtuen en näe itseäni vain urheilemassa, ellen saa siitä jotakin hyötyä irti myös muille, esim. jakamalla ja luomalla kannustavaa tarinaa. Opiskelen yliopistolla kehitysmaatutkimusta täyttääkseni tämän aukon itsessäni, palasin myös urheilun pariin ratsastuksella aktiivisesti, sillä ilman opintojani ja urheilua en pysty elämään.

 

Minulla on muutama tuttu joka on innostunut tarinastani ja kannustanut minua jakamaan sitä ja näyttämään kuinka paljon teet töitä asioiden eteen. Itse olen pitkään ollut hyvin some-vastaava (älypuhelin tuli elämääni vasta vuosi sitten) enkä ole koskaan välittänyt kertoa elämästäni kuin lähipiirilleni. Monien kannustuksien jälkeen tajusin, että voisin inspiroida ihmisiä tarinallani ja rohkaista muitakin menemään unelmiaan kohti, vaikka se on pelottava ja polku on tuntematon. En vieläkään tiedä miten tämä tehdään, tai mitä eri osa-alueita tarinastani lähden jakamaan ja hyödyntämään innostuksen jakamisessa, mutta aika sen varmasti näyttää.

Viime keväällä/loppu talvesta päätin että haluan lähteä täysillä ratsastukseen mukaan, ja se tulee vaatimaan yhteistyökumppaneita ja taloudellista tukea. Lähipiirissäni ei kenelläkään ole moisesta kokemusta, mutta serkku osasi neuvoa että pystytä some-kanavia ja hanki lukijoita ja seuraajia, se kiinnostaa yrityksiä. Joten aloitin itselleni tutuimmalla facebook-sivujen luomisella, tämän jälkeen pystytin blogin, instagramin ja viimeisenä twitter-tilin. Nyt vasta tuntuu että pystyn luontevasti näitä 4 kanavaa pyörittämään kutakuinkin säännöllisesti, tosin paljon on asioita joita vielä haluan opetella niiden käytöstä.

Some-kanavien pystytyksen jälkeen alkoi yhteistyökumppaneiden etsiminen, loppu keväästä etsin yrityksiä ja kontaktoin muutamia. Mukaan yhteistyöhän lähti upeasti kaksi yritystä, toinen iso ja toinen startup-yritys, Laakkonen ja Coach4Pro. Yhteistyöt ovat pienimuotoisia, mutta ovat aivan mahtava osoitus minulle tuesta ja toimivat upeana ponnahduslautana uusien yhteistyökumppaneiden löytämiseen. Tämä näyttää että minuun jo uskotaan ja teen asioita ammattimaisesti ja kunnolla.

Kesällä työstin uusia yhteydenottoja, kunnes tapasin upean 19-vuotiaan tytön, joka purjehduspuolella pyöritti parinsa kanssa yhdessä heidän koko yhteistyö-ja rahotus puolta. Summat olivat isoja, sillä tavoitteena oli RIO:n olympialaiset. Näitä neuvoja lähdin toteuttamaan ja konseptin muutokseen meni minulla yli 3kk. Nyt olen vihdoin pari viikkoa sitten aloittanut aktiivisesti yritysyhteydenotot ja brändini luomisen. Työtä on paljon, ja se tuntuu välillä mahdottomalta. Samalla opin älyttömästä, ylitän itseni sekä saan myös onnistumisia. Tavoitteena on tapaaminen, ja yksi tapaaminen on jo lyöty lukkoon, syntyykö siitä yhteistyö, sitä ei vielä tiedä, mutta ensi askel on voitettu. Palaan ensi vuonna näihin kuvioihin tarkemmin, ja toivottavasti silloin on jo muutama uusi yhteistyö alla, ja voin jakaa kokemuksiani enemmänkin näiden osalta.

Tekemällä oppii, yrittäjyys on rohkeita ratkaisuja, usko itseesi ja unelmiisi. Mukavaa sunnuntaita kaikille!